Prosocial tendencies in despotic rhesus macaques (Macaca mulatta)

Abstract

Yhteistyöllä on tärkeä merkitys useiden lajien, esimerkiksi kädellisten, sosiaalisten yhteisöjen toiminnassa ja säilymisessä. Yhteistyön evoluutiota on tutkittu paljon, mutta sen välittömät syyt tunnetaan yhä huonosti. Yksi ehdotettu mekanismi kädellisten yhteistyön taustalla on prososiaalisuus, eli halu toimia toisia hyödyttävällä tavalla. Tämän hypoteesin mukaan prososiaaliset impulssit ohjaavat yksilön aloittamaan yhteistyön. On myös esitetty, että prososiaalisuus on kehittynyt lajeilla, joiden sosiaalinen rakenne on tasa-arvoinen. Prososiaalisuutta ei ole kuitenkaan juuri tutkittu despoottisilla lajeilla, joilla on jyrkkä sosiaalinen hierarkia. Erityisen vähän on tutkittu näiden lajien yksilöllisiä prososiaalisia taipumuksia, vaikka se voisi tarjota hyödyllisen näkökulman ominaisuuden adaptiivisuuden tutkimiseen. Tässä tutkimuksessa testasin kokeellisesti vankeudessa elävien, despoottisten reesusmakakien (Macaca mulatta) prososiaalisia taipumuksia käyttäen asetelmaa, jossa yksilöt saivat tarjota ruokaa valitsemilleen ryhmänsä jäsenille, mutta eivät itselleen (Group service paradigm). Testasin myös apinoiden käytöksen tavoitteellisuutta mittaamalla osallistumista samankaltaisiin kontrollikokeisiin, joista ensimmäisessä estin pääsyn ruokapalkkiolle ja toisessa en käyttänyt ruokapalkkiota ollenkaan. Kokeessa havaitsin tarkoituksellista ja proaktiivista prososiaalisuutta sekä ryhmätasolla, että yksilötasolla. Useat makakiyksilöt osallistuivat merkitsevästi enemmän koetilanteisiin kuin kontrolleihin, ja tarjosivat tarkoituksellisesti ruokaa lajikumppaneilleen ~38 % niistä koetilanteista, joissa se oli mahdollista. Havaittu käytös vertautuu sosiaalisesti tasa-arvoisempien lajien käytökseen. Kokeessa ruokaa tarjottiin merkitsevästi enemmän poikasille, lähisukulaisille ja yksilöiden välillä, jotka sietävät toisiaan paremmin (dyadic social tolerance). Hyötyjän iällä tai sukupuolella ei ollut merkitsevää vaikutusta. Tulokset osoittavat, että despoottisilla lajeilla voi ilmetä proaktiivista prososiaalisuutta, erityisesti sukulaisia kohtaan. Tämä viittaa siihen, että sukulaisvalinnalla ja muilla yksilökohtaisilla riippuvuussuhteilla voi olla tärkeä rooli prososiaalisuuden evoluutiossa kädellisillä, joiden sosiaalinen rakenne on hierarkinen.

Cooperation among individuals is essential for maintaining group stability and structure and is necessary for the success of many social species. The evolution of cooperation has been studied extensively, yet its proximate causes remain poorly understood. Prosociality, the intention to act in a way that benefits others, is hypothesised to be an important motivator for cooperation in primates and has been suggested to emerge in species with egalitarian social structures. However, little research has focused on prosociality in despotic species with strict social hierarchies, or their prosocial preferences at the individual level, rendering conclusions about the effects of social structure on prosocial preferences premature. Here I experimentally tested individual and group-level prosocial tendencies in a group of captive rhesus macaques (Macaca mulatta), a highly despotic species, using a standardised group service paradigm. In the experiment, individuals were able to provision their freely chosen group mates with food rewards. To control for food motivation and general interest in the experimental setup, I conducted two additional steps in the experiment, one with access to the rewards blocked and another without rewards. I found intentional and proactive group-level prosociality with several individuals participating significantly more in the test than in the control phases. Their provisioning rate (~38 % of trials) was comparable to the rates of more socially tolerant species. Provisions were directed significantly more to infants, individuals in the same matrilines, and individuals with shared dyadic social tolerance. The sex or age difference between a helper and receiver was not found to have a significant effect. The results show that proactive prosociality may occur in despotic species selectively, where kin members benefit each other, thus suggesting a crucial role of kin selection and potential interdependencies for the emergence of prosociality.