Naisten 100 metrin rintauinnin aikakehitys 2010-luvulla

Abstract

Uinti on yksi maailman harrastetuimpia ja kilpailluimpia lajeja. Kilpauinti koostuu neljästä eri uintilajista: perhosuinnista, selkäuinnista, rintauinnista ja vapaauinnista. Uusin lajeista on rintauinti, koska se on irrotettu perhosuinnista omaksi uintilajikseen vasta vuonna 1956. Rintauinti koostuu käsivedosta ja potkusta sekä näiden yhdistämisestä rytmisesti optimaalisella tavalla. Rintauinnin tekniikka onkin kehittynyt sen historian aikana merkittävästi ja on todennäköistä, että on saavutettu lähes optimaalinen sääntöjen puitteissa toteutettava rintauinnin tekniikka. Rintauinnin taso on Suomessa korkea ja siinä onkin nähty useita kansainvälisesti menestyneitä naisuimareita 2010-lvulla. Uinnissa on tapahtunut ennen 2010-lukua urheiluteknologian muutoksia uimapukujen kehittymisen suhteen, sekä nykyaikaisen starttijakkaran tullessa käyttöön. Uimapukujen sääntöjä kuitenkin muutettiin 2000-luvun lopussa, jolloin niistä saatu hyöty kilpailutuloksiin on selvästi laskenut 2010-luvulla. Urheiluteknologian sekä sääntömuutosten lisäksi uintituloksiin vaikuttavat esimerkiksi fyysiset ja psykologiset tekijät. Tässä tutkimuksessa havaittiin kansainvälisissä, että kansallisissa arvokisoissa merkittävää aikakehitystä 2010 luvun alun ja lopun välillä 16 parhaan keskiarvossa sekä lyhyellä, että pitkällä radalla.