dc.contributor.advisor | Matilainen, Rose | |
dc.contributor.advisor | Hämäläinen, Joonas | |
dc.contributor.advisor | Uusitalo, Aaro | |
dc.contributor.author | Kauranen, Heidi | |
dc.date.accessioned | 2023-07-24T05:59:18Z | |
dc.date.available | 2023-07-24T05:59:18Z | |
dc.date.issued | 2023 | |
dc.identifier.uri | https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/88450 | |
dc.description.abstract | Tämä pro gradu -tutkielma tehtiin Metsä Fibre Oy:n Äänekosken biotuotetehtaan
käyttölaboratoriossa keväällä 2023. Tutkielman tarkoituksena oli perehtyä kemiallisen
hapenkulutuksen määritysmenetelmiin ja selvittää laboratoriossa käytössä olleen CODMn-määritysmenetelmän tarkkuus sekä testata löytyisikö menetelmälle käyttäjäystävällisempää
vaihtoehtoa.
Käytössä olleella menetelmällä määritys perustui titraamiseen kaliumpermanganaatilla.
Vaihtoehtoisina menetelminä olivat kaksi muuta ISO 8467 -standardiin pohjautunutta titrausta
myöskin kaliumpermanganaatilla, potentiometrinen titraus natriumtiosulfaatilla SFS 3036 -
standardia mukaillen sekä spektrofotometrisesti analysoitavat testiputket. Menetelmien
suorituskykyä arvioitiin tekemällä määrityksiä standardinäytteestä ja prosessinäytteistä.
Standardina käytettiin resorsinoliliuosta, jolle oli saatavilla valmistajan analyysitodistus
liuoksen pitoisuudesta CODMn-arvona ilmoitettuna.
Titrausmenetelmien mittausalueet arvioitiin standardinäytteen avulla muodostetuista suorista ja
toteamis- ja määritysrajat arvioitiin nollanäytteille saatujen tulosten keskihajontojen
monikertoina. Jokaiselle titrausmenetelmälle mittausalueen ylärajaksi todettiin 39,66 mg/l
KMnO4. Käytössä olleen menetelmän määritysrajaksi saatiin 3,75 mg/l KMnO4. ISO 8467 -
standardia mukailevalla menetelmällä vesihauteessa keitetyille näytteille menetelmän
määritysrajaksi saatiin 6,47 mg/l KMnO4 ja samalla menetelmällä suoraan keittolevyllä
keitetyille näytteille 4,27 mg/l KMnO4. SFS 3036 -standardia mukailleelle menetelmälle
määritysrajaksi saatiin 5,70 mg/l KMnO4.
Kaikilla menetelmillä resorsinolistandardeille saadut tulokset olivat hyvin lähellä toisiaan.
Testiputket todettiin kuitenkin hankaliksi käyttää. Käytössä ollut menetelmä oli
titrausmenetelmistä toistettavin ja sen määritysraja oli pienin. Osa prosessinäytteistä, joiden
permanganaattiluku olisi tarpeen arvioida, jäi kuitenkin myös tämän määritysrajan alle.
Käytössä ollut menetelmä todettiin myös helppokäyttöisimmäksi. Haittapuolena oli suurehko
kemikaalikulutus verrattuna vaihtoehtoisiin menetelmiin. | fi |
dc.format.extent | 111 | |
dc.language.iso | fi | |
dc.rights | In Copyright | |
dc.subject.other | kemiallinen hapenkulutus | |
dc.subject.other | permanganaattiluku | |
dc.subject.other | permanganaattikulutus | |
dc.subject.other | menetelmien vertailu | |
dc.title | Kemiallisen hapenkulutuksen määrittäminen permanganaattilukuna | |
dc.type | master thesis | |
dc.identifier.urn | URN:NBN:fi:jyu-202307244575 | |
dc.type.ontasot | Master’s thesis | en |
dc.type.ontasot | Pro gradu -tutkielma | fi |
dc.contributor.tiedekunta | Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta | fi |
dc.contributor.tiedekunta | Faculty of Sciences | en |
dc.contributor.laitos | Kemian laitos | fi |
dc.contributor.laitos | Department of Chemistry | en |
dc.contributor.yliopisto | Jyväskylän yliopisto | fi |
dc.contributor.yliopisto | University of Jyväskylä | en |
dc.contributor.oppiaine | Analyyttinen kemia | fi |
dc.contributor.oppiaine | Analytical Chemistry | en |
dc.type.coar | http://purl.org/coar/resource_type/c_bdcc | |
dc.rights.copyright | © The Author(s) | |
dc.rights.accesslevel | openAccess | |
dc.type.publication | masterThesis | |
dc.contributor.oppiainekoodi | 40311 | |
dc.subject.yso | analyyttinen kemia | |
dc.subject.yso | menetelmät | |
dc.subject.yso | selluteollisuus | |
dc.subject.yso | kemia | |
dc.rights.url | https://rightsstatements.org/page/InC/1.0/ | |