Suomalaisuuden ja toiseuden rajamailla : eksotisointi Gallen-Kallelan Museon Afrikka-kokoelman näyttelyhistoriassa

Abstract

Museoilla on ollut historiallisesti keskeinen rooli kansallisuuden ja kansallisen kuvaston tuottajina ja kulttuuriperinnön ylläpitäjinä. Osana kansallisen identiteetin rakentamisprojektia museot ovat osallistuneet myös eksotisoivan kuvaston ja toiseuden tuottamiseen ja toiminnallaan vahvistaneet kolonialistisia erontekoja. Tässä artikkelissa otamme erityiseen tarkasteluun Gallen-Kallela Museon Afrikka-kokoelman näyttelyhistorian ja pohdimme, miten museo on kokoelmaa esittäessään osallistunut kolonialistisen kuvaston tuottamiseen ja uudelleen tulkitsemiseen. Tutkimuksessa esiin nostamamme näyttelyt jakautuvat neljälle vuosikymmenelle (vuosille 1972, 1987, 1993, 2003). Aineistonamme on kirjallista näyttelytuotannon materiaalia Gallen-Kallela Museon arkistoista sekä aikalaislehdistön julkaisuja. Lähestymme näyttelytuotannon prosesseja museon aktiivisen toimijuuden kautta ja kysymme, millaisia eksotisoivia diskursseja Gallen-Kallela on käyttänyt Afrikka-kokoelmaa käsittelevissä näyttelyissä ja miten nämä diskurssit näkyvät aineistossa. Yhdistämme menetelminä lähdekriittistä luentaa ja näyttelytuotannon analyysiä. Artikkeli korostaa kokoelmia ympäröivän tiedontuotannon tärkeyttä. Tutkimuksessa esitämme, kuinka museo osallistuu näyttelytuotannon kautta instituutiona toiseuden ja erontekojen tuottamiseen, ja heijastelee näin tehdessään yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevia arvoja.

Museums have historically played a central role in the formation of national imaginaries and national identity. As a part of this national project, museums have actively participated in the (re)production of otherness through exhibiting colonial imagery and artefacts. This article scrutinizes the Gallen-Kallela Museum’s Africa collection’s exhibition history from a colonial perspective, and elaborates how this particular museum has exhibited the collection and communicated about the collection’s colonial entanglements to the public. Through critical analysis of exhibitions from four decades (the years 1972, 1987, 1993 and 2003) we investigate what kind of a role the Gallen-Kallela Museum has played as a producer of colonial knowledge. The data includes different exhibition documentation from the museums’s archive and media publications related to the exhibitions. By focusing on the agency of the museums, we analyse how exoticism is used in the exhibitions in different decades and how these exhibitionary discourses develop over time. We argue that explicit focus on the processes of knowledge production around colonial collections can enable making the intangible heritage of colonialism visible. Addressing power hierarchies and embedded colonial ideologies is the first step in starting to overcome the colonial legacies entangled in these collections.