Temporal constraints and creativity in bass lines of eminent jazz musicians

Abstract

The first main aim of this exploratory research is to investigate how temporal constraints (as operationalized by tempo and harmonic rhythm) are related to creativity in pattern use (as operationalized by the variability of melodic patterns) in bass lines of eminent jazz bassists. As the second main aim, the research investigates whether learning a large storage of melodic patterns is a necessary requirement for creativity in the generation of bass lines. The research material consists of 42 transcribed bass lines by Paul Chambers and Ron Carter, which corresponds to 9,335 bars of notation. In this study, the original bass lines were reduced to sequences of quarter notes. A Kendall’s tau partial correlation analysis was performed to determine the relationship between tempo/harmonic rhythm and the variability of melodic patterns, when controlling for the length of analyzed bass line reductions. The research was not able to find statistically significant correlations between tempo/harmonic rhythm and the variability of melodic patterns. In Paul Chambers’s bass line reductions (n = 30), the results indicated a statistically non-significant and weak negative correlation between tempo and the variability of melodic patterns (mean absolute tau-b = .18) and a statistically non-significant and negligible correlation between harmonic rhythm and the variability of melodic patterns (mean absolute tau-b = .08). In Ron Carter’s bass line reductions (n = 12), the results indicated a statistically non-significant and weak correlation between tempo and the variability of melodic patterns (mean absolute tau-b = .15) and a statistically non-significant and weak correlation between harmonic rhythm and the variability of melodic patterns (mean absolute tau-b = .14). Although the results are inconclusive, they provide preliminary evidence that tempo and harmonic rhythm may have a small or negligible effect on the variability of melodic patterns in bass lines of eminent jazz bassists. Except for the relationship between tempo and the variability of melodic patterns in Paul Chambers’s bass line reductions, the results did not allow to make conclusions on effect directions. In Paul Chambers’s bass line reductions, 15.8% to 16.9% of all recurring melodic pattern classes occurred at least twice in two or more bass line reductions and covered 41.2% to 83.2% of all melodic patterns depending on pattern length. In Ron Carter’s bass line reductions, 11.2% to 19.4% of all recurring melodic pattern classes occurred at least twice in two or more bass line reductions and covered 13.4% to 63.1% of all melodic patterns depending on pattern length. The results indicate that even if recurring melodic pattern classes covered a large proportion of all melodic patterns at least when the length of analyzed melodic patterns was only two notes, a large proportion of recurring melodic pattern classes did not occur at least twice in two or more bass line reductions. This finding suggests that pre-learned melodic patterns may have a surprisingly small role in the generation of jazz bass lines at least for Paul Chambers and Ron Carter.

Tämän eksploratiivisen tutkimuksen ensimmäisenä päätavoitteena on selvittää, miten päätöksentekoon ja toiminnan suunnitteluun käytettävissä oleva aika (esitettävän musiikin tempon ja harmonisen rytmin mukaan mitattuna) on yhteydessä luovuuteen huipputason jazzbasistien bassolinjoissa, kun luovuutta mitataan sävelkuvioiden vaihtelevuutena. Tutkimuksen toisena päätavoitteena on selvittää, onko laajan tietovaraston oppiminen välttämätön edellytys luovuudelle bassolinjojen rakentamisen yhteydessä. Aineisto koostuu 42:sta Paul Chambersin ja Ron Carterin bassolinjan nuotinnoksesta, joissa kaikki neljäsosanuoteista poikkeavat sävelkestot on joko poistettu tai muutettu neljäsosanuoteiksi. Aineiston koko vastaa 9 335 tahtia nuotinnoksia. Tutkimuksessa käytettiin Kendallin osittaisjärjestyskorrelaatiota selvittämään, miten esitettävän musiikin tempo ja harmoninen rytmi ovat yhteydessä sävelkuvioiden vaihtelevuuteen, kun bassolinjareduktioiden pituuden vaikutus tuloksiin on poistettu. Tutkimuksessa ei löydetty tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä tempon/harmonisen rytmin ja sävelkuvioiden vaihtelevuuden välillä. Paul Chambersin bassolinjareduktioissa (n = 30) havaittiin tilastollisesti ei-merkitsevä ja heikko negatiivinen korrelaatio tempon ja sävelkuvioiden vaihtelevuuden välillä (keskimääräinen absoluuttinen tau-b = .18) ja tilastollisesti ei-merkitsevä ja käytännössä olematon korrelaatio harmonisen rytmin ja sävelkuvioiden vaihtelevuuden välillä (keskimääräinen absoluuttinen tau-b = .08). Ron Carterin bassolinjareduktioissa (n = 12) havaittiin tilastollisesti ei-merkitsevä ja heikko korrelaatio tempon ja sävelkuvioiden vaihtelevuuden välillä (keskimääräinen absoluuttinen tau-b = .15) sekä harmonisen rytmin ja sävelkuvioiden vaihtelevuuden välillä (keskimääräinen absoluuttinen tau-b = .14). Tulokset antavat alustavaa näyttöä siitä, että tempolla ja harmonisella rytmillä saattaa olla vähäinen tai käytännössä olematon vaikutus sävelkuvioiden vaihtelevuuteen huipputason jazzmuusikoiden bassolinjoissa. Tulokset eivät mahdollistaneet efektin suuntaa koskevia päätelmiä lukuun ottamatta Paul Chambersin bassolinjareduktioita tempon ja sävelkuvioiden vaihtelevuuden välisen yhteyden osalta. Vähintään kahdessa eri bassolinjareduktiossa ja vähintään kahdesti toistuvien sävelkuvioluokkien osuus kaikista toistuvista sävelkuvioluokista oli 15,8–16,9 prosenttia Paul Chambersin bassolinjareduktioissa (kattaen 41,2–83,2 prosenttia kaikista sävelkuvioista) ja 11,2–19,4 prosenttia Ron Carterin bassolinjareduktioissa (kattaen 13,4–63,1 prosenttia kaikista sävelkuvioista) sävelkuvioiden pituudesta riippuen. Tulokset viittaavat siihen, että vaikka toistuvat sävelkuvioluokat kattoivat suuren osan kaikista sävelkuvioista ainakin kun tarkasteltujen sävelkuvioiden pituus oli vain kaksi nuottia, suuri osa toistuvista sävelkuvioluokista ei esiintynyt toistuvasti vähintään kahdessa eri bassolinjareduktiossa. Sävelkuvioita koskevan tietovaraston koolla saattaa näin ollen olla yllättävän vähäinen merkitys ainakin Paul Chambersin ja Ron Carterin luovuudelle.