Yhdessä luodut odotukset? : tapaustutkimus osallisten odotuksista asemakaavan muutosprosessista

Abstract

Vuorovaikutus, dialogi ja osallisuus ovat teemoina nousseet keskusteluun. Kaupunkisuunnittelun toimintaympäristössä vuorovaikutuksen, osallisuutta tukevien ja sen mahdollistavien käytänteiden rooli on merkittävä. Kaupungistuvassa maailmassa, jo olemassa olevaan ympäristöön rakennettaessa vaikutukset koskettavat entistä laajempaa joukkoa osallisia, jotka tulisi ottaa suunnittelussa huomioon. Suomessa maankäytön suunnittelua ja toteutusta ohjataan lailla. Lakia on kritisoitu prosessikeskeisyydestä ja sen rinnalle on kehitetty erilaisia työkaluja ja menetelmiä osallistumisen mahdollistamiseksi. Näiden vaikutusta varsinaisiin suunnitteluratkaisuihin on kuitenkin kritisoitu vähäisiksi muun muassa kerätyn tiedon hyödynnettävyyden ja tarkoituksenmukaisuuden vuoksi. Osallisuus on yksilöllinen kokemus johonkin kuulumisesta ja omasta toimijuudesta. Odotukset ovat erottamaton osa vuorovaikutusta, sillä ne ohjaavat yksilön toimintaa ja suhtautumista ympäröivään maailmaan. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä maankäytön suunnitteluun liittyvistä odotuksista, jotta nykyisten ja uusien käytänteiden kehittäminen entistä paremmin vaikuttavaa osallisuutta edistäviksi on mahdollista. Tarkastelun kohteena ovat odotukset, joita yksittäisen täydennysrakentamiseen tähtäävän asemakaavamuutokset lähiympäristön asukkailla on hankkeesta suunnittelun alkaessa. Tapaustutkimuksen lähestymistapa on kaksiulotteinen: kaavamuutokseen ja sen vuorovaikutukseen liittyviä odotuksia kartoitetaan ja pyritään ymmärtämään osallisista koostuvan ryhmäkeskustelun avulla vuorovaikutuskäytänteiden kehittämiseksi. Keskustelun avulla on mahdollista myös luoda jaettua ymmärrystä muiden osallisina olevien yksilöiden ja sidosryhmien odotuksista sekä kehittää toimintatapoja yhdessä osallisten kanssa. Ryhmäkeskustelun aineistoa on tarkasteltu teemoittelemalla ja odotuksia tyypittelemällä. Tulokset osoittavat osallisten kiinnostuksen kohteiden suunnittelussa olevan oman arjen muutoksiin ja omaisuuden vaikutuksiin liittyviä. Organisaatiolta osalliset odottavat viestinnän suhteen ennen kaikkea suoria yhteydenottoja, riittävän ajoissa toteutettavaa viestintää ja suhteiden jatkuvaa ylläpitoa. Oma rooli osallisena nähtiin aktiivisen toimijuuden ja aloitteiden tekijän sijaan tiedon vastaanottajana ja palautteen antajana. Keskustelun puheenvuorojen sijoittelu odotusristikolle ja sitä mukailevalle aikajanalle osoittavat, että keskustelun alussa osallistujien suhtautuminen oli pääosin neutraalia. Aktiivisimpien keskustelijoiden odotukset olivat optimistisimmat, kun taas keskusteluun vähiten sekä vasta keskustelun keski- ja loppuvaiheilla aktiivisesti osallistuneiden pessimistisimmät. Myös aiemmat negatiiviset kokemukset vastaavista hankkeista vaikuttivat yhden osallisen arvioon lopputuloksesta negatiivisesti. Odotustyypit vaihtelivat keskustelun aikana ja jakautuivat tilaisuuden päättyessä tasaisesti kolmeen ryhmään: pessimistit, neutraalit ja optimistit.