Missä Huhtasuon asukkaat liikkuvat? : liikkumisympäristöt ja niiden kehittäminen

Abstract

Yhdenvertaisuus on noussut tärkeäksi teemaksi liikunta-alalla ja liikkumisen yhdenvertaisuutta on ryhdytty tutkimaan järjestelmällisesti liikunnan eri sektoreilla. Yhdenvertaisilla liikkumismahdollisuuksilla on tärkeä ja merkittävä rooli erilaisten asuinalueiden asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Yhdenvertaista liikkumista pyritään edistämään muun muassa poliittisilla toimenpiteillä ja interventioilla. Usein laajemmalle väestölle suunnatuilla fyysistä aktiivisuutta edistävillä parannuksilla on kuitenkin tavoitteiden vastaisesti taipumus lisätä liikkumista eniten sosioekonomisesti paremmassa asemassa olevilla yksilöillä, jolloin eriarvoisuus kasvaa entisestään.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, missä ja miten Jyväskylän Huhtasuon asukkaat liikkuvat, kuinka sosioekonominen eriarvoisuus vaikuttaa huhtasuolaisten liikkumiseen sekä minkälaiset asiat koetaan Huhtasuolla liikkumista rajoittavina esteinä ja miten Huhtasuon liikkumisympäristöjä voitaisiin kehittää. Tutkimus oli kvantitatiivinen tapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin sähköisenä kyselynä Maptionnaire-paikkatietojärjestelmää hyödyntäen. Tutkimusaineisto kerättiin kahdessa osassa ja siihen vastasi yhteensä sata iältään 17–85-vuotiasta Huhtasuon asukasta. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin SPSS Statistics 26.0 -analysointiohjelmalla, jossa hyödynnettiin numeerisen aineiston analyysimenetelmiä, kuten prosenttilukuja, keskiarvoja, frekvenssejä ja ristiintaulukointia. Lisäksi avointen kysymysten analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua, jossa aineisto järjestettiin tutkimuskysymyksistä muodostettujen aihepiirien ja teemojen ympärille.

Tutkimukseen osallistuneista 76 prosenttia oli naisia ja 18 prosenttia miehiä. Ikäjakaumaltaan vastaajat painottuivat 31–40-vuotiaisiin. Yleisin koulutusaste vastaajilla oli toisen asteen tutkinto (44 %). Pääsääntöisesti vastaajat olivat palkkatyössä käyviä ja alimpaan tuloluokkaan kuuluvia. Liikkujatyypiltään suurin osa vastaajista oli hyötyliikkujia. Kevään, kesän ja syksyn tärkeimpiä liikkumispaikkoja olivat rakennetut liikuntapaikat, kuten liikunta- ja toimintapuistot sekä rakentamattomat luontoympäristöt, kuten metsät ja luontopolut. Talven tärkeimpiä liikkumispaikkoja olivat rakennetut liikuntapaikat, kuten liikuntapuisto ja siellä erityisesti hiihtoladut ja luistelukentät. Suosituimmat liikuntamuodot olivat kävely ja talvella myös hiihto. Eniten liikuntapaikkoihin kuljettiin vuodenajasta riippumatta kävellen ja niissä käytiin enimmäkseen yksin, perheen tai puolison kanssa. Vastaajien kokema turvattomuus liittyi muiden ihmisten arvaamattomaan käytökseen, rauhattomuuteen ja päihteiden käyttöön. Liikkumisen esteet liittyivät liikkumisympäristöjen käytön haastavuuteen ja talvikunnossapidon puutteeseen. Huonokuntoisten ja kehittämistä vaativien paikkojen kohdalla vastauksissa korostui liikkumisympäristöjen ja -paikkojen kunnostustarve, viihtyvyyden, siisteyden ja liikuntavälineiden puute sekä uusien liikuntapaikkojen rakentaminen. Tutkimus tuotti merkittävää tietoa Huhtasuon ja sen myötä lähiöiden asukkaiden liikkumismahdollisuuksista ja niihin vaikuttavista tekijöistä sekä liikkumista rajoittavista esteistä. Lisäksi tutkimustuloksia voidaan jatkossa hyödyntää lähiöiden liikkumisympäristöjen kehittämisen tukena.

Equality has become an important theme in the sports industry, and the equality of physical activity has been systematically studied in different sectors. Equal opportunities for physical activity play an important and significant role in terms of the well-being and health of residents of different areas. Efforts are made to promote equal physical activity, for example, through political measures and interventions. However, improvements on physical activity tend to increase physical activity among the most socioeconomically advantaged individuals, contrary to their objective, while further increasing inequality.

The purpose of this master’s thesis was to investigate where and how the residents of Huhtasuo, Jyväskylä exercise, how socioeconomic inequality affects the physical activity of Huhtasuo residents, what kinds of things are perceived as barriers restricting physical activity and how Huhtasuo’s physical activity environments and locations could be developed. The study was a quantitative case study, and the research data was collected as an electronic survey utilising the Maptionnaire GIS. The research data was collected in two parts and in total one hundred Huhtasuo residents aged 17–85 responded to it. The research data was analyzed with statistical methods using the IBM SPSS Statistics 26.0 analytics software, in which numerical data analysis methods were utilised, such as percentage, averages, frequencies and cross-tabulation. In addition, thematic analysis was utilised in the analysis of the open questions, in which the data was sorted around the subject matters and themes formed from the research questions.

Of the participants in the study, 76 percent were women and 18 percent were men. In terms of age distribution, the respondents emphasized of those aged 31 to 40. The most common level of education among the respondents was upper secondary education (44 %). The respondents were generally in paid employment and in the lowest income bracket. The majority of respondents did incidental activity. The most important places to exercise in the spring, summer and autumn were built sports facilities, such as sports and action parks, and unbuilt natural environments such as forests and nature trails. The most important places to exercise in the winter were built sports facilities, such as sports park and there especially ski trails and ice skating rinks. The most popular forms of exercise were walking and, in the winter also skiing. Most people walked to the sport facilities regardless of the season, and these facilities were mostly visited alone, with family or spouse. The insecurity experienced by the respondents was related to the unpredictable behavior of other people, restlessness and the use of intoxicants. The barriers to physical activity were related to the challenge of using physical activity environments and the lack of winter maintenance. In the case of places that are in poor condition and require development, the need to renovate physical activity environments and places, the lack of comfort, cleanliness and exercise equipment, and the construction of new sports facilities was highlighted in the responses. The study provided significant information about the physical activity opportunities of Huhtasuo’s and suburban residents, the factors affecting it and the barriers restricting physical activity. The results can be utilised in the future to support the development of physical activity environments in the suburbs.