Eettinen kuormitus ja moraalinen ahdinko lasten kaltoinkohtelutapauksissa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemana

Abstract

Tutkielma kytkeytyy keskusteluun sosiaalityön eettisestä kuormittavuudesta ja moraalisesta ahdingosta ammatillisessa toiminnassa. Miten eettinen kuormitus näkyy sosiaalityöntekijöiden työssä lasten kaltoinkohtelutapauksissa? Millaisia merkityksi lastensuojelutyöhön yhdistyy kaltoinkohtelutilanteissa eettisen kuormituksen ja moraalisen ahdingon näkökulmista? Mitkä keinot eivät toimi tai toimivat miniviranomaisyhteistyössä lasten kaltoinkohtelutapauksissa? Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä eräältä alueelta Suomen kunnista/kaupungeista. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluin. Haastattelun aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin valmiiden teemojen kautta ja aineistosta on näiden teemojen alta etsitty näkemyksiä eettisestä kuormituksesta ja moraalisen ahdingosta sosiaalityöntekijöiden kokemana. Maija Mänttäri-van der Kuip (2015) on tutkinut eettistä kuormitusta työssä ja moraalista ahdinkoa. Sosiaalityön tyypilliseen luonteeseen kuuluu eettiset dilemmat ja ristiriidat. Tutkimuksen mukaan työntekijöiden heikko työhyvinvointi yhdistyy kokemukseen moraalisen toimijuuden rajoittuneisuudesta. Työntekijä tiedostaa sen, mikä on eettisesti oikea tapa toimia, mutta institutionaaliset ja organisatoriset tekijät estävät toimimisen tämän mukaan. Tällöin puhutaan moraalisen ahdingon käsitteestä. Tässä tutkimuksessa lasten kaltoinkohtelutapaukset nähtiin tilanteina haastavana, koska sosiaalityöntekijä on siinä monenkin ristiriidan äärellä. Kuormitusta tuotti sosiaalityöntekijöille tilanteissa yksin jääminen ja pohdinta siitä, mikä on oikea tapa toimia. Sosiaalityöntekijä koettiin johtavan prosessia, joka kuitenkin on riippuvainen muista toimijoista. Tutkimuksessa tuli esille lastensuojelun kiire, liian suuret asiakasmäärät ja huonot resurssit. Osa koki, ettei pysty tekemään eettisestä kestävää työtä.