Olemisen merkityksettömyydestä ja elämän nihilistisestä luonteesta : itseensä kääntyneen subjektiviteetin tarkastelu Keiji Nishitanin filosofiassa

Abstract

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen japanilaisen filosofin Keiji Nishitanin (1900–1990) käsitystä minuudesta ja tarkemmin määriteltynä modernista subjektiviteetista. Tutkimuskysymyksenä on, kuinka modernin yksilön minuus määrittyy Keiji Nishitanin filosofiassa. Nishitanin filosofiassa yhdistyvät eurooppalainen mannermainen filosofia ja japanilainen filosofia, mikä tekee Nishitanin filosofiasta kiinnostavan tutkimuskohteen. Tutkielmassa tuon uudella tavalla esille tätä jakoa kahden teoriaperinteen välillä tarkastelemalla Nishitanin filosofiaa suhteessa Theodor Adornon (1903–1969) ajatuksiin modernista yksilöstä ja yhteiskunnasta. Tällainen vertaileva tutkimusasetelma esittää Nishitanin ajatukset tavallisesta poikkeavassa kontekstissa. Tutkielma tuo Adornon ja Nishitanin ajatuksia lähemmäksi toisiaan ja on osa idän ja lännen traditioiden välistä vuoropuhelua. Tutkielman keskiöön nousivat Adornon ajatukset subjektin ja objektin suhteesta, negatiivisesta identiteetistä sekä yksilön minuuden itseperustaisuuden kritiikki johdettuna ensisijaisesti Immanuel Kantin filosofiasta. Tämä johtui näiden ajatusten mielekkyydestä verrattaessa niitä Nishitanin huomioihin yksilön olemisesta. Nishitani katsoi modernin subjektiviteetin juontuvan René Descartesin filosofiasta ja ajatuksesta “ajattelen, siis olen”, jolta Nishitanin mukaan maailmankuvan muutos moderniksi ja “jumalan kuolema” veivät pohjan. Nishitanin mukaan modernille yksilölle tunnusomaista on tällä tavoin ilmenevän nihilismin tiedostaminen olemisen perustalla. Nihilismi elämän merkityksettömyytenä ja olemisen perustattomuutena ilmenee modernille yksilölle tämän omaan elämään sisältyvänä ongelmana, joka Nishitanilla toimi myös henkilökohtaisena pontimena filosofian tekemiselle. Tämä johti Nishitanin jo nuorena kiinnostumaan eritoten Friedrich Nietzschen ajatuksista nihilismin ylittämisestä. Yksilökeskeisyyden kritiikki johtaa Nishitanilla myös toiseuden tarkasteluun. Tutkielman kahden ensimmäisen luvun käsitellessä yksilöä ja nihilismiä, kolmas luku käsittelee yksilöä minä-toinen-suhteessa, jonka tarkastelu voi paljastaa yksilölle selkeimmin yksilökeskeisyyden perustan kestämättömyyden ja näennäisyyden. Tämä perustattomuus on tutkielman tärkein loppupäätelmä. Nishitanin filosofiaa on mielekästä tuoda mukaan mannermaisen filosofian kontekstiin ja se tarjoaa uusia tapoja ja ideoita käydä keskusteluja ihmisen ongelmista tänä päivänä, niiden määrittämisestä ja mahdollisista ratkaisuista.