Vanhempien minäpystyvyyden muutos mentalisaatioperusteisen perheintervention aikana

Abstract

Lasten ylipaino ja lihavuus yleistyvät huolestuttavasti kehittyneissä maissa ja niistä on tullut kansanterveydellinen ongelma myös meillä suomessa. Vanhemmat ovat avainasemassa lasten terveellisten elintapojen mahdollistajina. Kyvykäs vanhemmuus takaa lapselle suotuisan kasvuympäristön ja riittävän kyvykkään vanhemmuuden keskisimpänä tekijänä on pidetty vanhemman kokemusta hänen minäpystyvyydestään.

Tässä määrällisessä tutkimuksessa selvitettiin ylipainoisten lasten vanhempien minäpystyvyyden muutosta mentalisaatioperusteisen perheintervention aikana. Tutkimuksessa selvitettiin minäpystyvyyden muutosta alku- ja loppumittausten välisinä keskiarvo- ja mediaanieroina. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös vanhempien sukupuolen ja interventioryhmän toteutumisajankohdan vaikutuksia minäpystyvyyden muutokseen. Tutkimusaineisto on osa Aamos Kuntoutus- ja terapiapalveluiden Lapsen arvokas keho - kehittämishankkeessa vuosina 2022–2023 vanhemmilta kerättyä aineistoa.

Tutkimukseen osallistui 11 vanhempaa, joilla oli ylipainoinen 7–12-vuotias lapsi. Äitejä tutkimukseen osallistui seitsemän ja isiä neljä. Lapsista kymmenen oli poikia ja yksi oli tyttö. Vanhemmat olivat iältään 33–52-vuotiaita. Vanhemmat osallistuivat hankkeen perheinterventioihin. Vanhemmat täyttivät vanhemman minäpystyvyyttä mittaavan kyselymittarin intervention alussa ja lopussa. Alkumittaukset tehtiin heinä- ja elokuussa 2022 ja loppumittaukset tammikuussa 2023. Minäpystyvyyttä mitattiin vanhemmuuden minäpystyvyyttä mittaavalla PSE-kyselymittarilla, josta muodostettiin minäpystyvyyttä kuvaavat summamuuttujat alku- ja loppumittauspisteissä. Aineiston analysointi suoritettiin Wilcoxonin testillä ja ohjelmistona käytettiin IBM SPSS Statistics 28.0 ohjelmistoa.

Tulosten mukaan interventio ei muuttanut vanhempien minäpystyvyyttä tilastollisesti merkitsevästi (p=0,414). Intervention aikana kuuden tutkittavan minäpystyvyys lisääntyi, neljän väheni ja yhden pysyi ennallaan. Tutkittavien minäpystyvyyden muutospisteet vaihtelivat alku- ja loppumittauspisteen välillä (-)8 ja (+)10 pisteen välillä. Tutkittavien pistemuutoksen keskiarvo oli (𝑥=1,09, Md=1,00). Isien pistemuutoksen keskiarvo (𝑥=2,25, Md=0,00) oli suurempi kuin äitien (𝑥=0,43, Md=1,00) ja arkisin kokoontuneen ryhmän pistemuutoksen keskiarvo (𝑥=1,33, Md=1,00) oli viikonloppuisin kokoontunutta ryhmää (𝑥=0,80, Md=-1,00) suurempi.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yksilökohtaiset erot tutkittavien minäpystyvyydessä sekä perheintervention aikana tapahtuneissa minäpystyvyyden muutospisteissä olivat suuria. Sen vuoksi minäpystyvyyserojen huomioiminen interventioiden suunnittelussa ja toteutuksessa olisi jatkossa tärkeää. Intervention toteutumisajankohta vaikutti tutkittavien interventioon sitoutumiseen. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta isommilla otoskoilla ja pidemmällä seuranta-ajalla toteutuneista perheinterventiotutkimuksista.

Childhood overweight and obesity are becoming alarmingly common in developed countries and have become a public health problem. Finland is not an exception. Parents have a key role to play in enabling children to lead healthy lifestyles. Competent parenting provides a favourable environment for children to grow up in, and the central factor of sufficiently competent parenting has been considered to be the parent's experience of his or her self-efficacy.

This quantitative study researched the change in self-efficacy of parents of overweight children during a family intervention based on mentalization. The study investigated the change in self-efficacy as the difference means and medians between the initial and final measurements. The study also examined the effects of parents' gender and the time of implementation of the intervention group on the change in self-efficacy. The research material is part of the material collected from parents in the 2022-2023 project Lapsen arvokas keho of the Aamos Kuntoutus ja terapiapalvelut.

11 parents, who had an overweight 7–12-year-old child, participated in the study. There were seven mothers and four fathers in participants. Ten of the parents´ children were boys and one was a girl. The parents were 33-52 years old. The parents participated in the project's family interventions. Parents filled out a questionnaire measuring parental self-efficacy at the beginning and at the end of the intervention. The initial measurements were made in July and August 2022 and the final measurements in January 2023. Self-efficacy was measured with the PSE- questionnaire measuring parenting self-efficacy, from which variables of sum describing self-efficacy were formed from the initial and final measurement points. The data was analysed with IBM SPSS Statistics 28.0 software and the methods used were Wilcoxonś test.

According to the results, the intervention did not change the parents´ self-efficacy statistically significantly (p=0.414). During the intervention, the self-efficacy of six parents increased, four decreased and one remained unchanged. The participants´ self-efficacy change scores varied between (-)8 and (+)10 points between the initial and final measurement points. The mean score change for all subjects was (¯x=1.09, Md=1,00). The average score change of fathers (¯x=2.25, Md=0,00) was higher than that of mothers (¯x=0.43, Md=1,00) and the average score change of the group that gathered on weekdays (¯x=1.33, Md=1,00) was higher than the group that gathered on weekends (¯x=0.80, Md=-1,00).

The results show that there were considerable individual differences in the self-efficacy of the participants and in the change points in self-efficacy during the family intervention. Therefore it would be important to take these differences into account in the design and implementation of interventions. The timing of the intervention influenced the participants` engagement in the intervention. In the future, more research on the family intervention studies with larger sample sizes and longer follow-up periods is needed.