Lihavuuden stigma : potilaiden kokemuksia painopuheeseen liittyvästä vuorovaikutuksesta terveydenhuollossa : hermeneuttisfenomenologinen tutkimus.

Abstract

Lihavuuden stigma eli häpeäleima on epätoivottua, kielteistä sosiaalista leimaantumista. Tutkimusten mukaan lihavuuden stigman kokemukset heikentävät kokijansa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä, aiheuttaen terveyden eriarvoisuutta. Empiirisen tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä potilaiden stigmakokemuksista heidän kohdatessaan painoon liittyvää vuorovaikutusta suomalaisessa terveydenhuollossa.

Tämä pro gradu -tutkielma koostuu kahdesta osasta: Ensimmäinen osa on kirjallisuuskatsaus, joka avaa lihavuuden stigman käsitettä, vuorovaikutuksen merkitystä terveydenhuollossa ja potilaiden kokemuksia perustuen viimeisimpään tutkimustietoon. Tutkielman toinen osa on empiirisen tutkimuksen artikkelikäsikirjoitus. Tutkimukseen osallistui viisi henkilöä, ja aineistonkeruu toteutettiin puolistrukturoiduin haastatteluin. Tutkimus toteutettiin hermeneuttisfenomenologisen lähestymistavan mukaisesti, ja aineisto analysoitiin tulkitsevan fenomenologisen analyysin (IPA) mukaisesti.

Analyysin perusteella muodostettiin merkityskokonaisuus, jonka kattoteemat olivat: 1) luottamuksen ja turvallisuuden tunteiden puute vuorovaikutuksessa ja 2) uhka mielen hyvinvoinnille ja minäpystyvyydelle. Lihavuuden stigman kokemukset painopuheeseen liittyvästä vuorovaikutuksesta terveydenhuollossa näyttäytyivät haastateltavien kokemuksissa luottamuksen ja turvallisuuden tunteiden puutteena, näyttäytyen ennakko-oletusten tekemisenä, laihdutus- ja painokeskeisyytenä, ei-kuulluksi tulemisen kokemuksina, riittämättömän avun saannin kokemuksina ja epäasiallisen käytöksen kokemuksina. Uhka mielen hyvinvoinnille ja minäpystyvyydelle näyttäytyi kielteisten tunteiden kokemuksina, kokemuksina omasta suhtautumisesta stigmatisoivaan painopuheeseen, syömiskäyttäytymisen ja kehonkuvan vääristymisen kokemuksiin sekä kokemuksiin itsestä lihavana ihmisenä.

Tutkimus lisäsi ymmärrystä siitä, miten lihavuuden stigmakokemus terveydenhuollon vuorovaikutustilanteessa loi kokijoilleen merkityskokonaisuuden, jossa yhdistyivät luottamuksen ja turvallisuuden tunteiden puute vuorovaikutuksessa sekä uhka mielen hyvinvoinnille ja minäpystyvyydelle. Potilaan kohtaamisen tulisi toteutua hienotunteisemmin, luottamuksellisessa ja turvallisessa ilmapiirissä painopuheeseen liittyvissä vuorovaikutustilanteissa. Tulevaisuudessa tulisi tutkia terveydenhuollon ammattilaisten asenteita ja arvoja suhteessa lihavuuteen, ja niiden vaikutusta potilaiden saaman hoidon ja vuorovaikutuksen laatuun. Lihavuuden stigman vähentämisen ja asenne- ja arvotyöskentelyn tulisi toteutua laaja-alaisesti paitsi yhteiskunnassamme, myös terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. Lisäksi tulisi tutkia lisää tunteiden ja niiden virittymiseen johtaneiden vuorovaikutustilanteiden mahdollista vaikutusta käyttäytymiseen. Saadun tiedon avulla terveyteen kohdistuvia interventioita voitaisiin toteuttaa henkilön terveyttä, minäpystyvyyttä ja autonomiaa heikentämättä.