Temporality & choice for answering is/ought -question : constructive criticism of Saariluoma's attempt to overcome Hume's guillotine

Abstract

Pertti Saariluoma on kolmessa artikkelissaan ottanut osaa tosiasioiden ja arvojen välistä suhdetta koskevaan keskusteluun. Hän kannattaa naturalismia, jonka mukaan eettiset argumentit on oikeutettavissa vain tosiasioihin vetoamalla. Kritisoidessaan Humea paikkaansa pitämättömiksi osoittautuneiden käsitysten kannattamisesta kognitioiden ja emootioiden välisen suhteen osalta, Saariluoma etenee Humen giljotiinin kumoamiseen. Tämä tutkimus tarjoaa rakentavaa kritiikkiä analyyttisilla argumenteilla Saariluoman panostusta koskien. Yli 250 vuoden mittaisen tosiasioiden ja arvojen välistä suhdetta käsittelevän väittelyn aikana, monia olennaisia puolustuspuheenvuoroja on esitetty Humen giljotiinille, jonka mukaan pelkistä tosiasioista ei voi johtaa arvoja. Esittäessäni rakentavaa kritiikkiä Saariluoman naturalistiseen panokseen, pyrin kohtaamaan Mooren ja Haren kritiikin. Mooren mukaan faktojen ja arvojen käsittely edellyttää meitä ottamaan aika huomioon naturalistisen järkeilyn yhteydessä. Myös Deweyn naturalistisessa panostuksessa edellytetään järkeilyn ajallisuuden huomioiminen tosiasioiden ja arvojen välisen suhteen ymmärtämiseksi. Hare vaatii meiltä valinnan huomioimista. Ajallisuuden ja valinnan analysoimisella yhdessä, tämä tutkimus tähtää tosiasioita ja arvoja koskevan kysymyksen ymmärtämiseen ja ratkaisemiseen uudella tavalla. Keskeinen osa ratkaisua on Austinin ja Searlen kehittämä puheakti teoria. He eivät tiedostaneet miten (epäpätevien) eettisten argumenttien esittäminen voi sellaisenaan olla moraalisesti vääräksi kategorisoitavissa olevan puheaktin tekemistä. Etiikkaa ei voi harjoittaa siten, että sen harjoittaminen itsessään sisältää tekoja, jotka aiheuttavat tarpeetonta kärsimystä. Tämä selittää tosiasioiden ja arvojen jyrkän erottamisen toisistaan, ja koska tarpeeton kärsimys on vältettävissä etiikkaa harjoittaessa, ei jää muita syitä Humen giljotiinin kannattamiseen.

Pertti Saariluoma has contributed to the “is/ought” -discussion with three articles. His contribution is naturalistic: ethical arguments can be justified by facts alone. While criticizing Hume for his outdated view of the relationship between emotions and cognitions, Saariluoma proceeds in overcoming Hume’s guillotine. This study provides constructive criticism through analytical arguments for Saariluoma’s con-tribution. During more than 250 years old debate about the relationship between facts and values, many important contributions have been made to defending Hume’s guillotine which states that values cannot be derived from facts alone. In my constructive criticism of Saariluoma’s naturalistic contribution, I aim to face criticism made by Moore and Hare. According to Moore, the “is/ought” -question requires us to take time into account in the context of naturalistic reasoning. Also in Dewey’s naturalistic contribution, the temporality of reasoning is a necessary part of understanding the relationship between facts and values. Hare demands we take choices into account. By analyzing temporality and choice together, this study aims to provide a new understanding of the “is/ought” -question and a new solution for it. A crucial part of the solution is Austin’s and Searle’s speech act theory. They did not recognize how (invalid) ethical arguments can by themselves produce speech acts that can be categorized as morally wrong. Ethics cannot be practiced if the practice itself includes acts that produce unnecessary pain. This is the reason for holding on to the distinction between facts and values, and since unnecessary pain by ethical practices can be avoided, there are no more reasons for holding on to Hume’s guillotine.