Korkeakoulun ohjaajien ja opiskelijoiden kokemukset verkko-ohjauksen aikaisesta ohjausvuorovaikutuksesta

Abstract

Tutkielman tavoitteena on selvittää ohjausvuorovaikutuksen ilmenemistä kasvokkaisen verkko-ohjauksen aikana, sekä tarkastella ohjaajan ja opiskelijan kokemusta vuorovaikutuksesta omasta positiostaan käsin. Verkko-ohjauksen erityisyyttä tarkastellaan suhteessa lähiohjaukseen. Tutkimuksen kontekstina on korkeakoulu ja siellä annettava opinto- ja uraohjaus sekä opinnäytetyön ohjaus. Tutkimus on laadullinen ja lähestymistapana on fenomenologia, jolloin tutkimus on enemmän aineisto- kuin teorialähtöinen. Keskeistä on tutkijan jatkuva itsereflektointi tutkimusprosessin aikana. Aineiston keruu suoritettiin stimulated recall -menetelmän ja avoimen fenomenologisen haastatteluna avulla. Aineiston analyysin metodina oli Giorgin (2009) viiteen vaiheeseen jakaantuva fenomenologinen menetelmä. Tutkimukseen osallistui viisi ohjaaja-opiskelijaparia, joiden ohjaustapaamisen tallenne toimi virikkeenä haastattelussa. Jokainen ohjaaja ja opiskelija haastateltiin erikseen, jolloin haastatteluja tehtiin yhteensä kymmenen kappaletta. Keskeinen havainto on, että kahdenvälinen kasvokkainen verkko-ohjausvuorovaikutus koettiin samankaltaisena lähiohjauksen kanssa. Eniten eroavaisuutta koettiin sanattomaan viestintään liittyen sekä havaittiin selkeästi vain verkkoon liittyviä erityispiirteitä. Ohjaajan rooli tilanteen eteenpäin viemisessä korostui. Koska videovälitteistä ohjausta ei ole juuri tutkittu opinto- ja uraohjauksen kontekstissa, tuottaa tutkimus uutta tietoa kehittää verkossa tapahtuvaa ohjausta ja sen vuorovaikutusta. Tutkimus tuo uuden näkökulman myös siinä, että tarkastelee sekä ohjaajan että ohjattavan kokemusta samasta ohjaustilanteesta.