Fyysisen aktiivisuuden yhteys suolistomikrobistoon

Abstract

Suolistomikrobiston koostumuksen ja sen monimuotoisuuden on havaittu olevan yhteydessä terveyteen ja sairauksiin. Lisäksi on esitetty, että suolistomikrobiston monimuotoisuutta voitaisiin yleisesti ottaen pitää yhtenä terveyden tunnusmerkkinä. Fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan on osoitettu lisäävän suolistomikrobiston koostumuksen monimuotoisuutta, mutta ristiriitaisiakin tuloksia on raportoitu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää fyysisen aktiivisuuden, arvioidun aerobisen kunnon sekä istumisen määrän yhteyksiä suolistomikrobiston koostumuksen monimuotoisuuteen. Tutkimusaineisto koostui FINRISKI- 2002 tutkimuksen 4786 osallistujasta (25–74-vuotiaat, joista naisia oli 54,3 %). Fyysinen aktiivisuus määritettiin viimeisen 12 kuukauden vapaa-ajan liikuntaa koskevan kyselyn perusteella laskemalla METh/vk -arvo liikuntakertojen määrän, keskimääräisen keston sekä rasittavuuden perusteella. Aerobinen kunto arvioitiin Polar Fitness Testillä. Istumisen määrä arvioitiin tavallisena arkipäivänä istumiseen käytettynä aikana töissä ja vapaa-ajalla. Lisäksi hyödynnettiin FINRISKI- 2002 peruslomakkeesta saatuja muita tietoja. Ulostenäytteet analysoitiin käyttäen koko genomin shotgun sekvensointia. Suolistomikrobiston koostumuksen lajirikkautta ja lajien suhteelliseen esiintyvyyden tasaisuuteen kuvaava alfadiversiteetti määritettiin Shannon diversiteetti-indeksillä. Fyysisen aktiivisuuden, arvioidun aerobisen kunnon ja istumisen määrän yhteyksiä alfadiversiteettiin sekä kovariaattien selitysosuuksia mitattiin lineaariregressiolla. Kovariaatit olivat ikä, sukupuoli, BMI, erikseen kuidun saanti tai terveelliset elintarvikevalinnat (HFC-pisteet), tupakointi sekä antibioottien ja muiden mahdollisesti mikrobiomiin vaikuttavien lääkkeiden käyttö. Suolistomikrobiston koostumuksen lajistollisia eroja kuvaava beetadiversiteetti määritettiin Bray-Curtisin dissimilariteetti-indeksin avulla (PERMANOVA) ja beetadiversiteetin analysoimiseksi käytettiin myös similariteettianalyysiä (ANOSIM), pääkoordinaattianalyysiä (PCA) ja etäisyyteen perustuvaa redundanssianalyysiä (dbRDA). Tulosten perusteella fyysinen aktiivisuus, arvioitu aerobinen kunto tai istumisen määrä eivät olleet yhteydessä suolistomikrobiston alfadiversiteettiin (p>0,05). PERMANOVA tulosten perusteella fyysisellä aktiivisuudella tai aerobisella kunnolla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä beetadiversiteettiin (p>0,05). Kovariaateilla kuitenkin havaittiin tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Tutkimuksen tulosten perusteella fyysinen aktiivisuus, arvioitu aerobinen kunto tai istumisen määrä ei ollut yhteydessä suolistomikrobiston koostumuksen monimuotoisuuteen, eivätkä kovariaatit juurikaan selittäneet saatuja tuloksia. Tulokset olivat osittain ristiriidassa aiempaan tutkimusnäyttöön nähden, ja fyysisen aktiivisuuden ja aerobisen kunnon yhteyksistä suolistomikrobiston koostumuksen tarvitaan lisää tutkimusta tulevaisuudessa.