Äitien työhyvinvointiprofiilit ja niiden yhteys koettuun äiti–nuori-suhteeseen

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin millaisia työhyvinvointiprofiileja äideille voidaan löytää työn imun, työn aiheuttaman stressin sekä työstä palautumisen näkökulmista, ja ovatko äitien ikä ja koulutustaso yhteydessä löydettyihin työhyvinvointiprofiileihin. Lisäksi tutkimme, ovatko löydetyt profiilit yhteydessä äiti–nuori-suhteessa ilmeneviin konflikteihin ja läheisyyteen niin äitien kuin nuorten arvioimana. Tutkielma on tehty osana laajempaa Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella toteutettua TIKAPUU-pitkittäistutkimusta, ja siinä käytetty tutkimusaineisto on kerätty vuoden 2015 syksynä. Aineisto koostui 540 äiti-lapsidyadista. K-keskiarvojen klusterianalyysin avulla tunnistimme äideille neljä työhyvinvointiprofiilia. Haasteita omaavat äidit (6.5%) voivat keskimääräistä huonommin kaikilla käyttämillämme työhyvinvoinnin mittareilla, keskiarvoiset (24.3%) olivat kaikilla mittareilla lähellä keskiarvoa, suorittajilla (32.1%) korkea työn imu yhdistyi melko korkeaan työstressiin sekä heikompaan palautumiseen ja työssään hyvinvoivilla (37.1%) työhyvinvointi oli keskimääräistä parempaa kaikilla mittareilla. Khiin neliö -testin mukaan yliopistokoulutuksen saaneet äidit olivat yliedustettuina suorittaja-profiilissa ja aliedustettuja keskiarvoisessa profiilissa, kun taas ammatillisen koulutuksen saaneet äidit olivat aliedustettuina suorittaja-profiilissa. Muodostetut profiilit olivat yksisuuntaisen varianssianalyysin ja Kruskall- Wallis -testin perusteella yhteydessä äidin kokemuksiin äiti–nuori-suhteen konflikteista siten, että haasteita omaavat -profiiliin kuuluvat äidit kokivat suhteessa enemmän konflikteja kuin työssään hyvinvoivat -profiilin äidit. Profiilien perusteella melko suuri osa äideistä voi työelämässä hyvin, mutta toisaalta suorittajien osuus aineistomme äideistä muodostui suureksi. Yliopistotasoisen koulutuksen saaneet olivat voimakkaasti yliedustettuina suorittaja-profiilissa, mikä voi olla seurausta korkeasti koulutettujen vaativammista ja vastuullisemmista työtehtävistä. Työhyvinvointi oli yhteydessä erityisesti äidin kokemuksiin äiti–nuori-suhteessa ilmenevistä konflikteista, ja jatkossa tätä yhteyttä olisi tärkeä tutkia myös pitkittäisasetelmassa. Tulostemme perusteella korkeasti koulutettujen naisten työstressiin tulisikin kiinnittää huomiota. Lisäksi tuloksemme antavat viitteitä siitä, että äitien työhyvinvointia tukemalla on mahdollista tukea myös heidän perhe-elämäänsä.