“Ihmeellisesti on Jumala kuljettanut minua täällä muukalaisten maassa” : amerikansuomalaisten kokemukset yhteisöstä siirtolaiskirjeissä 1900-luvun alkupuolella

Abstract

1800-luvun puolivälissä alkaneen suuren siirtolaisuusaallon aikana Amerikkaan lähteneet suomalaiset muodostivat tiiviin amerikansuomalaisen yhteisön, joista tietoa saatiin pääasiassa näiden lähettämien siirtolaiskirjeiden kautta. Myöhemmin siirtolaistutkimus laajeni, mutta henkilökohtaiset yhteisöllisyyden kokemukset kirjeiden tutkimuksen keskiössä ovat jääneet vähäisemmäksi. Tutkielmassani perehdyn vuosien 1909-1959 lähetettyjen 27 siirtolaiskirjeen kautta amerikansuomalaisen yhteisön ilmenemiseen, yhteisöä yhdistäviin ja erottaviin tekijöihin, sekä siihen, millä tavoin suomalaisuuden merkitys amerikansuomalaisessa yhteisössä näkyi. Laadullisen tutkimuksen ja diskurssianalyysin keinoin erittelen siirtolaisten kokemuksia ottaen huomioon mahdollisia motiiveja siinä, miksi joitakin asioita on kerrottu, tai jätetty kertomatta. Tulkinnoissa olen hyödyntänyt työväenliikkeen vaikuttajina toimineiden ja siirtolaisina itse olleiden Oskari Tokoin ja Akseli Rauanheimon muistelmia pohjustamaan siirtolaisten yleisiä kokemuksia ja asenteita. Tutkimuskirjallisuudessa käytän muun muassa Suomen merkittävimmän amerikansuomalaisten historiantutkijan Reino Keron tuotantoa. Tutkimustulokset selittävät, että amerikansuomalaisen yhteisön tiiviys pohjautui suuressa osin kirkon toimintaan, mutta samalla sisäänpäin kääntynyt yhteisö erottautui muista kansallisuuksista. Myös sen sisällä tapahtui jakautumista erityisesti uskovaisten ja ei-uskovaisten välillä. Sosialistit eriytyivät ja hurskaamman elämäntavan omaavista ja etenkin nuoremman sukupolven kiinnostus kirkon toimintaa kohtaan väheni. Amerikansuomalaisten ja Suomen kirkkojen välinen yhteistyö oli kirjeiden perusteella merkittävä asia siirtolaisille, joille ilmiö vaikutti merkitsevän jopa symbolista tukea. Uskonto myös yhdisti perheitä meren yli. Kirjeissä kaivataan Suomea ja siellä asuvia läheisiä, mutta ajan myötä monen arki erkani entisestä, mikä ilmeni yhteydenpidon hiipumisessa. Kaikesta huolimatta Suomen sukulaisille kirjoitettiin ikävästä, lähetettiin avustuksia ja myös toisen sukupolven siirtolaisilla oli kiinnostusta maata kohtaan, jossa he eivät olleet itse koskaan vierailleet. Nämä seikat osoittavat tunnesiteiden ja kaipuun Suomea kohtaan säilyneen. Amerikansuomalaiset olivat joutuneet kuin kahden kansalaisuuden, suomalaisuuden sekä amerikansuomalaisuuden väliin, mistä johtuen näiden kokemukset yhteisöstä olivat toisinaan ristiriitaisiakin. Kaikkiaan yhteisöllä oli kuitenkin huomattava merkitys siirtolaisen hyvinvoinnin kannalta ja sidettä Suomeen säilytettiin amerikansuomalaisten elämässä erityisesti kirjeiden kautta.