Rasitusperäisistä polvivammoista yksi yleisemmistä on patellajänteen tendinopatia. Sitä esiintyy eniten lajeissa, joihin sisältyy hyppyjä, hypyistä alastuloja ja nopeita suunnanmuutoksia. Patellajänteen tendinopatian riskitekijöitä on tutkittu paljon, mutta tulokset ovat osin ristiriitaisia. Sen riskitekijät voidaan jakaa sisäisiin, ulkoisiin ja biomekaanisiin riskitekijöihin. Tässä systemaattisessa katsauksessa tarkastellaan mahdollisia sisäisiä ja ulkoisia riskitekijöitä patellajänteen tendinopatialle lentopalloilijoilla. Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Katsauksen tiedonhaku toteutettiin 20.10.2022 Medline ja SportDiscus tietokantoihin. Molempiin tietokantoihin laitettiin sama hakulauseke ja hakutuloksia saatiin yhteensä 82, joista seitsemän valikoitui mukaan lopulliseen katsaukseen. Sisäänottokriteereinä tässä tutkielmassa olivat tutkimusasetelmana poikittaistutkimus, pitkittäistutkimus tai kohorttitutkimus ja englanninkielinen vertaisarvioitu tutkim
us. Tutkittavien tuli olla lentopalloilijoita ja tutkimuksen tuli käsitellä patellajänteen tendinopatiaa tai hyppääjän polvea ja sen sisäisiä ja ulkoisia riskitekijöitä. Kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymys on: Mitkä sisäiset ja ulkoiset riskitekijät ovat yhteydessä patellajänteen tendinopatiaan? Tähän kysymykseen saatiin vastaus, mutta tulokset ovat osin ristiriitaisia eikä vahvaa näyttöä riskitekijöistä saatu. Sisäisistä riskitekijöistä tilastollista merkitsevyyttä osoittivat miessukupuoli, parempi hyppykyky, jalkaterän asento sekä pienentynyt nilkan dorsifleksioalue. Iän, kehonkoostumuksen ja painoindeksin (BMI) osalta ei havaittu merkitsevää yhteyttä. Ulkoisista riskitekijöistä lentopallon pelaaminen, ottelualtistus, lentopalloharjoittelun määrä sekä fyysisesti raskas ammatti osoittivat tilastollista merkitsevyyttä. Tulosten perusteella nämä riskitekijät saattavat lisätä riskiä patellajänteen tendinopatialle. Tutkielman/tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tutkimuksien laadulliset heikkoudet sekä tutkimuksien erilaisuus. Lisäksi tutkimuksien eroavuudet otoskoissa sekä seuranta-ajoissa heikentävät tutkielman luotettavuutta. Johtopäätösten tekemistä vaikeuttivat eroavaisuudet käytetyissä mittareissa ja kyselyissä. Aikaisempiin katsauksiin verrattuna, tulokset ovat samansuuntaisia, mutta puutteellisen näytön ja ristiriitaisuuden vuoksi aiheesta tarvitaan lisätutkimuksia. Jatkotutkimuksissa tulee huomioida jo tunnistetut riskitekijät ja pyrkiä selvittämään niiden syy-seuraussuhteita prospektiivisilla pitkittäistutkimuksilla.
...
