Johdanto: Ampumahiihdon pystyammunnan hallitseminen vaatii paljon harjoittelua, ja samanaikaiset nopeuden ja tarkkuuden vaatimukset fyysisesti kuormitettuna ovat vastakkaisia. Ampumahiihdon tutkimusartikkeleista löytyy hyvin vähän harjoitteluun liittyviä interventiotutkimuksia, joissa on tutkittu ampumaharjoitusten tai kuivaharjoittelun ja palautteen vaikutuksia ampumahiihdon ammuntaan. Kuivaharjoittelun ja palautteen vaikutuksen ymmärtämiseksi on mitattava ampujan, alustan ja kiväärin välillä vaikuttavia voimia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia palautemenetelmää, jolla parannetaan ampumahiihdon pystyammuntataitoja ja motivoidaan ampumahiihtäjät kuivaharjoittelemaan ammuntaa kotona. Toisena tavoitteena tutkittiin kuivaharjoittelun määrän vaikutusta pystyammuntasuoritukseen. Lopuksi, laboratoriossa ja ampumaradalla suoritettujen pystyammuntatestien vertailulla selvitettiin korreloivatko kuiva- ja kovapanosammuntatestien tulokset, koska tällaisia tietoja ei löydetty aiemmista tu
tkimuksista.
Menetelmät: Kuusitoista kansainvälisen ja kansallisen tason ampumahiihtäjää suoritti pystyammunnan kuivaharjoittelua kahdeksan viikon ajan, kahdeksan koehenkilöä (MANTIS-ryhmä, n = 8) Mantis X10 Elite -ampumaharjoittelulaitteen (Mantis Tech, LLC, USA) kanssa ja kahdeksan koehenkilöä ilman Mantis-laitetta (CONTROL-ryhmä, n = 8). Laboratoriossa ja ampumaradalla suoritettiin 30 laukauksen testit ennen interventiota ja heti kahdeksan viikon harjoittelun jälkeen. Yhteensä analysoitiin 1920 laukausta 64:stä pystyammuntatestistä. Laboratoriossa tehtiin samalla myös tasapainoon, tähtäykseen ja liipaisun liittyviä ammuntateknisten muuttujien mittauksia. Harjoitusinterventio koostui 2-6 viikoittaisesta kuiva-ammuntaharjoituksesta, jotka suoritettiin urheilijan itse valitsemana ajankohtana. Muut harjoitukset suoritettiin normaalien harjoitusohjelmien mukaisesti. Mantis ampumaharjoittelulaite antoi MANTIS-ryhmän urheilijoille välitöntä palautetta äänen ja kuvaajien avulla, sekä pitkän aikavälin tilastoja kuiva-ammuntaharjoituksista. Kuivaharjoittelun kokonaismäärän vaikutusta tutkittiin jakamalla koehenkilöt kahteen ryhmään keskimääräisen kuivaharjoittelun määrän perusteella. Koko ryhmälle (N = 16) laskettiin kuiva- ja kovapanosammuntakokeiden väliset korrelaatiot, jotta voitiin tutkia rekyylin ja pamahduksen vaikutusta ampumasuoritukseen.
Tulokset ja päätelmät: MANTIS-ryhmä paransi pystyammuntatulostaan enemmän sekä ampumarata-, että laboritoriotesteissä pienemmällä harjoittelumäärällä kuin CONTROL-ryhmä. Kehon tasapainon (painekeskipisteen sijainnin keskihajonta 0-0,6 s ennen laukausta) ampumasuuntaan nähden kohtisuorassa tapahtuva koko kehon huojunta (SDX), sekä takimmaisen (SDX_R) ja etummaisen jalan (SDX_F) huojunta pienenivät merkitsevästi MANTIS-ryhmässä (p < .05). Kuivaharjoittelukertojen suuri määrä oli yhteydessä parempiin pystyammuntatuloksiin sekä laboratoriossa että ampumaradalla, ja myös suurempaan ampumarataharjoittelun määrään. Pieni harjoitusmäärä osoitti suurempaa vaihtelua testituloksissa. Ampumaradan tulokset eivät korreloineet laboratorion ampumatulosten tai teknisten muuttujien muutosten kanssa. Ampumaradan ja laboratorion ampumatulokset korreloivat vain jälkitesteissä (p < .001), mikä osoittaa, että tulokset voivat vaihdella uudella testausmenetelmällä, ja taitojen oppiminen vakauttaa tulokset laboratoriotesteissä. Tulevissa tutkimuksissa tulisi verrata laboratorio- ja ampumaratatestien tuloksia ja teknisiä muuttujia.
...
Introduction: Mastering biathlon standing shooting takes a lot of practice and the simultaneous demands of accuracy and speed when physically extorted are contrary requirements. There are very few training intervention studies found in biathlon research papers that studied the effects of shooting exercises or dry firing and feedback on biathlon shooting performance. To understand the effects of dry firing practice and feedback, the different forces acting between the shooter, the base and the rifle have to be assessed. The aim of this study was to investigate a feedback method for improving biathlon standing shooting skills and to motivate biathletes to practice dry firing at home. The second objective was to investigate the effects of the amount of dry firing practice on standing shooting performance. Finally, a comparison of standing shooting tests performed in the laboratory and on the shooting range was carried out to determine whether the results of dry and live shooting tests co
rrelate, as no such data have been found from previous studies.
Methods: Sixteen international- and national level biathletes were asked to perform standing shooting dry fire practice drills for eight weeks, eight subjects (MANTIS group, n = 8) with a Mantis X10 Elite (Mantis Tech, LLC, USA) shooting training device and eight subjects (CONTROL group, n = 8) without the Mantis device. A total of 1920 shots from 64 standing shooting tests were analyzed. The 30-shot standing shooting tests were performed both in the laboratory and on the shooting range before and immediately after the 8-week intervention period. Technical shooting parameters related to postural balance, aiming and triggering were also measured in the laboratory shooting tests. The training intervention consisted of 2 to 6 weekly dry firing exercises, performed at a time of the athlete's own choice. Other exercises were performed according to normal training programs. The Mantis shooting training device provided instant augmented feedback with sound and graphs, and long term statistics from the dry fire exercises to the MANTIS group athletes. The effects of the total amount of dry fire practice was examined by dividing the subjects into two groups based on the average amount of performed dry fire training. Correlations between dry and live fire tests were calculated for the whole group (N = 16) to investigate the effects of live fire recoil and sound on shooting performance.
Results and Conclusions: The MANTIS group demonstrated more improvement with less training in live and laboratory standing shooting scores than the CONTROL group. Postural balance (standard deviation of the center of pressure location 0-0.6 s before firing) of the whole body in cross-shooting direction (SDX) and postural balance for rear (SDX_R) and front leg (SDX_F) decreased significantly (p < .05) in the MANTIS group. A high number of dry fire practice sessions was associated with better standing shooting performance both in the laboratory and on the range, and also with a higher amount of live fire training A small number of dry fire exercises showed greater variation in test results. Improvements in shooting range scores did not correlate with changes in laboratory shooting scores or technical variables. Range and laboratory shooting scores correlated only in post-tests (p < .001), indicating that results may vary with a new testing method, and skills learning stabilizes scores in laboratory tests. Future studies should compare laboratory and range tested scores and technical variables.
...
