Elimistön rautastatuksen yhteys maksimaaliseen hapenottokykyyn ja energiansaatavuuteen naisilla

Abstract

Veren hemoglobiinipitoisuuden on havaittu vaikuttavan fyysiseen suorituskykyyn ja myös maksimaaliseen hapenottokykyyn. Hemoglobiini on yksi muuttuja, joka kuvaa elimistön rautastatusta. Hemoglobiinin lisäksi on muita muuttujia, joita voidaan tarkastella, kun halutaan saada tietoa elimistön rautastatuksesta. Elimistössä oleva rauta saadaan ravinnosta ja raudan puutteen taustalla voi olla liian vähäinen raudan saanti. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, onko fyysisesti aktiivisten naisten elimistön rautastatuksella yhteyttä maksimaaliseen hapenottokykyyn ja energiansaatavuuteen. Tämän tutkimuksen aineistona käytettiin Jyväskylän yliopiston NaisQs- sekä MEndEx-tutkimusprojektien dataa. Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus ja aineistoa kerättiin vuosien 2019–2022 aikana. Tutkimuksessa tarkasteltiin 19 fertiili-ikäisen (18–35-vuotiaita) naisen maksimaalista hapenottokykyä (VO2max), suoran hapenottokykytestin maksimi laktaattia (Lamax), hemoglobiinia (Hb), seerumin ferritiiniä (S-Ferrit), punasolujen keskitilavuutta (MCV) ja punasolujen keskimääräistä hemoglobiinin määrää (MCH). Lisäksi naisten energiansaatavuutta arvioitiin LEAF-Q-kyselyllä. Tutkittavista kahdeksalla esiintyi heikentynyttä rautastatusta (S-Ferrit < 30 µg/l), joista neljällä S-Ferrit oli selkeästi alentunut (< 15 µg/l). Näistä yhdellä myös Hb oli alentunut (< 117 l/g), mutta kaikilla tutkittavilla MCV ja MCH olivat viitearvoissa. Matalat S-Ferrit-pitoisuudet olivat yhteydessä heikompiin VO2max-tuloksiin (p < 0,05), mutta muut rautastatusta kuvaavat muuttujat eivät olleet yhteydessä VO2max:iin tai Lamax:iin. Rautastatuksen ei myöskään havaittu olevan yhteydessä LEAF-Q-kyselyn pisteiden kanssa. LEAF-Q-kyselyn pisteiden ja VO2max:in sekä Lamax välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että fyysisesti aktiivilla naisilla on riski heikentyneelle rautastatukselle. Tämän tutkimuksen mukaan heikentynyt rautastatus voi olla yhteydessä maksimaaliseen hapenottokykyyn, mutta pienen otoskoon vuoksi tuloksia ei voida yleistää isompaan joukkoon. Fertiili-ikäisten fyysisesti aktiivisten naisten rautastatuksen kartoittaminen on kuitenkin tärkeää, koska elimistö tarvitsee rautaa erilaisiin fysiologisiin toimintoihin. Aiheesta olisi tärkeä saada lisätutkimuksia, koska alhainen energiansaanti voi heikentää elimistön rautastatusta, jolla voi olla vaikutuksia yksilön fyysiseen suorituskykyyn ja terveyteen.