Systeemisyys ajattelun viitekehyksenä

Abstract

Tutkielmassa selvitetään, miten systeemisyys soveltuu filosofisen ja tieteellisen ajattelun viitekehykseksi siinä merkityksessä, jossa se ymmärretään nykyaikaisen systeemitieteestä, systeemiajattelusta ja systeemifilosofiasta muodostuvan systeemien tutkimuksen kentällä. Tutkielman lähdeaineistona käytetään näiden alojen keskeisiä yleisteoksia ja kirjoituksia.

Systeemisyydellä tarkoitetaan sitä, että todellisuus käsitetään kokonaisuudeksi, jonka ilmiöt ovat toisiinsa kytkeytyneitä ja keskinäisessä vuorovaikutuksessa, ja että niillä on samanlaisia ominaisuuksia, jotka tekevät niistä järjestelmiä tai järjestelmien osia. Tällaisia ominaisuuksia ovat osien välisistä kytköksistä muodostuva rakenne, järjestelmää ympäristöstään erottava rajapinta, jonka kautta sen vuorovaikutus ympäristön kanssa tapahtuu, emergentit ominaisuudet, joiden ansiosta järjestelmät ovat enemmän kuin osiensa summia, ja prosessuaalisuus, joka ilmenee järjestelmien suorittamina toimintoina ja muuttuvaisuutena. Näitä ominaisuuksia voidaan soveltaa näkökulmina minkä tahansa ilmiön tarkastelemisessa, vaikka sen ei voisikaan tietää olevan sellaisenaan olemukseltaan systeeminen. Systeemisessä ajattelussa yhdistyvät laajojen kokonaisuuksien hahmottamiseen tähtäävä holistinen ajattelutapa, järjestelmien osatekijöitä ja rakenteita analysoiva reduktionistinen ajattelutapa, ja syntetisoiva ajattelutapa, jossa ilmiöistä luodaan niiden rakenteita, kytköksiä, vuorovaikutussuhteita ja toimintaa kuvaavia malleja.

Esitän, että systeeminen ajattelu auttaa ymmärtämään todellisuuden kompleksisuutta ja tarjoaa muista ajattelutavoista poikkeavia näkökulmia todellisuuden ilmiöiden tarkastelemiseen. Ontologisesti se yhdistää prosessi- ja olioajattelua ja emergentismiä ja selventää osien ja kokonaisuuksien suhteita. Sen avulla voi tarkastella esimerkiksi mielenfilosofisia kysymyksiä tietoisuuden olemuksesta ja mielen ja ruumiin suhteesta sekä tietoteoreettisia kysymyksiä todellisuuden, ajattelun ja kielen välisistä suhteista, tiedon ja totuuden luonteesta ja siitä, miten ihmisen todellisuutta koskevat uskomukset rakentuvat. Systeeminen ajattelu voi toimia lähtökohtana myös yhteiskuntafilosofiselle ja eettiselle ajattelulle sekä ihmisen oman olemassaolon ja elämänfilosofisten kysymysten pohtimiselle.