Ajallisuus ja rationaalisuus COVID-19-pandemian vaiheissa : järkytys, välitila ja

Abstract

Artikkeli selvittää COVID-19-pandemian ajallisia ja intersubjektiivisia ulottuvuuksia eksistentiaalisen fenomenologian näkökulmasta. Teoreettisena lähtökohtana ovat erityisesti Martin Heideggerin ja Jean-Paul Sartren ajallisuuden ja autenttisuuden analyysit sekä Edmund Husserlin kuvaus uskomuksista pidättäytymisestä (epokhē). Esitän, että pandemian alkuvaiheen erityislaatuinen ajallinen ulottuvuus liittyy maailmavarmuuden järkkymiseen ja elämän haurauden kohtaamiseen. Kun kuoleman mahdollisuus hallitsee inhimillistä kanssakäymistä, olemassaoloa alkaa luonnehtia odotus ”normaaliin” palaamisesta ja nykyisyyden todellisuus hämärtyy. Analysoin tätä problematiikkaa ennen kaikkea epokhēn, autenttisuuden, Hingehaltenheitin ja välitilan käsitteiden avulla. Lisäksi kuvaan, miten pandemia, joka toi esiin yksilöiden erilaiset tavat kohdata uusi tilanne, kyseenalaisti myös käsitykset jaetusta rationaalisuudesta.