Osallistumisen lupaus ja petos hyvinvointipalveluissa

Abstract

Artikkelissa analysoidaan osallistumisparadigmaa hyvinvointipalveluissa. Teoreettisen analyysin empiirisenä kaikupohjana ovat kirjoittajan osallistumistutkimukset sekä kansalliset ja kansainväliset osallistumisohjelmat. Analyysin välineenä sovellan kriittisen teorian traditioon kuuluvaa, Max Horkheimerin ja Theodor Adornon luomaa valistuksen dialektiikan käsitettä. Siihen sisältyy sekä valistuksen lupaus että petos. Osallistumiseen hyvinvointipalveluissa kytkeytyy lupaus demokratisoitumisesta, palvelujen paranemisesta ja kuulluksi tulemisen kokemuksesta. Osallistumisen lupaukset voivat kuitenkin kääntyä petokseksi, jos palvelujärjestelmä valjastaa osallistumisparadigman esimerkiksi hallinnan välineeksi tai oikeuttamaan julkisen vastuunkannon vetäytymistä. Kuulluksi tuleminen ja osallisuus paljastuvat petokseksi myös silloin, jos ne jäävät vain osallistumishankkeen aikaisiksi kokeiluiksi. Olennainen kysymys on, saavatko palvelujen käyttäjät osallistumisensa myötä pysyvästi parempaa elämää ja aitoja vaikutusmahdollisuuksia. Joukkopetoksen uhasta huolimatta osallistumisen lupauksista ei pidä luopua valistuksen utopiana. Yhteiskuntatieteellisten tutkijoiden ja ammattilaisten on reflektoitava, tulevatko ne vedetyksi mukaan osallistumisen petokseen vai voivatko ne edistää demokratisoivan osallistumisen lupausta.