Governance of urban culture in the era of globalization : an analysis of international policy discourses and cosmopolitan case-examples

Abstract

The dissertation focuses on urban cultures and globalization in modern cosmopolitan cities. In this regard, it explores the influence of international institutions on urban cultural policy governance. The study’s objective is therefore to examine how cities and institutions of global governance strive to govern and organize culture within cosmopolitan urban settings. In this context, the research is conducted in two different settings: international organizations, such as UNESCO and UN-Habitat, as well as local urban settings and policies, such as those in Sydney and Helsinki. In this research, the regulation of urban cultures is put into the context of Foucauldian governmentality and cosmopolitanism. This is done so that the importance of global policies and directives and their effect on urban socio-cultural policymaking can be determined. Specifically, governmentality examines the various forms of cultural governance. Cosmopolitanism was also used to understand and evaluate the complex cultural nature of urban policy and government. In the context of this study, cosmopolitanism is linked to one-worldism and the universality of identity, which is the idea that people of all races, ethnicities, and origins can live together in cities. This dissertation comprises four peer-reviewed articles. The study demonstrates that ideology plays a significant role in how the United Nations operates, as well as in how diversity and cultural policy are perceived and implemented in cities. A key finding of this study was the contradictory perceptions of urban cultural policy in Sydney and Helsinki compared to those stated by the United Nations, and the way cosmopolitanism appears as both ideology and rationality for city governance. The results show that urban culture is very important for finding new ways to think about the past in the present and for recognizing the diversity and differences of urban communities. Throughout the dissertation, it has been made clear that one of the most important parts of UN-Habitat’s New Urban Agenda principle of “leaving no one behind” is the governance of differences and diversity. In conclusion, the thesis argues that cultural policies in cities like Sydney and Helsinki promote tolerance among residents by recognizing and respecting cultures that differ from their own.

Tässä väitöskirjassa keskitytään siihen, miten kaupungit ja globaalit hallinnolliset instituutiot pyrkivät hallinnoimaan ja organisoimaan kulttuuria kosmopoliittisissa kaupunkiympäristöissä. Tähän kontekstiin liittyvää tutkimusta tehdään kahdessa eri ympäristössä: kansainvälisissä organisaatioissa, kuten Unescossa ja UN-Habitatissa, sekä paikallisissa kaupunkiympäristöissä ja -linjauksissa, esimerkiksi Sydneyssä ja Helsingissä. Tässä tutkimuksessa kaupunkikulttuurien sääntelyä tarkastellaan foucault’laisen hallinnallisuuden ja kosmopolitanismin viitekehyksistä. Tällä tavoin voidaan hahmottaa globaalien linjausten ja säädösten merkitystä ja vaikutusta kaupunkien päätöksentekoon kulttuuria koskevissa asioissa. Hallinnallisuuden avulla tarkastellaan kulttuurin hallinnoinnin eri muotoja. Kosmopolitanismia käytettiin kaupunkipolitiikan ja -hallinnon monimutkaisen kulttuurisen luonteen ymmärtämiseen ja arviointiin. Tämän tutkimuksen yhteydessä kosmopolitanismi kytkeytyy ajatukseen siitä, että kaikkia rotuja, etnisyyksiä ja alkuperiä edustavat ihmiset voivat elää kaupungeissa yhdessä. Tämä väitöskirja koostuu neljästä vertaisarvioidusta artikkelista. Tutkimus osoittaa, että ideologialla on merkittävä rooli Yhdistyneiden kansakuntien toiminnassa sekä monimuotoisuuteen ja kulttuuriin liittyvien linjausten hahmottamisessa ja toteuttamisessa kaupungeissa. Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että Sydneyssä ja Helsingissä kaupunkikulttuuriin liittyvien linjausten käsitykset olivat ristiriitaisia Yhdistyneiden kansakuntien esittämien käsitysten kanssa ja että kosmopolitanismi näyttäytyy sekä ideologiana että rationaalisuutena kaupungin hallinnossa. Tulokset osoittavat, että kaupunkikulttuuri on erittäin tärkeää, jotta voidaan löytää uusia tapoja tarkastella menneisyyttä nykyhetkessä ja tiedostaa kaupunkiyhteisöjen monimuotoisuus ja erot. Koko väitöstutkimuksessa on käynyt selväksi, että yksi tärkeimmistä asioista UN-Habitatin Uuden kaupunkikehitysohjelman "ketään ei jätetä jälkeen" -periaatteessa tärkeää on erojen ja monimuotoisuuden hallinta.