Neck and shoulder pain in school-aged children with special reference to physical activity, sedentary time, and physical fitness characteristics

Abstract

This dissertation consists of four original papers in which the associations of NSP prevalence and incidence to moderate-to-vigorous physical activity (MVPA), sedentary time (ST), screen time, and physical fitness characteristics in 10- to 15-year-old school-aged children have been assessed. First, the repeatability of the web-based pain questionnaire for school-aged children (N=206) was studied. A 2-year follow-up was conducted to study associations to children’s (N=970) self-reported NSP: 1) cross-sectional data on accelerometer-measured MVPA and ST, 2) longitudinal data on accelerometer -measurements and information on self-reported physically passive screen time at three annual measurement points, and 3) Move! monitoring system physical fitness measurements in baseline and at 1-year measurement point. The main findings were, that the questionnaire was a reliable method for detecting NSP in children. More than a quarter of the children reported suffering from weekly NSP, and the pain incidence was 15% and 18% during the first and second follow-up years. Boys who accumulated 30 min or more of accelerometer-measured MVPA per day had a 36% lower likelihood of weekly NSP incidence than less active ones. ST or MVPA was not associated with NSP at follow-up; however, self-reported screen time, especially physically passive gaming, and social media time was associated with the NSP incidence during the first, but not the second follow-up year. One additional screen time hour per day quadrupled the NSP incidence risk. Good physical fitness characteristics did not consistently predict the lower NSP incidence in school-aged children. In conclusion, physically passive screen time is a health risk for the neck–shoulder region, and actions regarding pain risks in growth environments are needed. MVPA has positive effects, at least on boys’ NSP. In the future, the associative factors of NSP incidence should be studied more, and the practices related to health screening and pain prevention should be defined in accordance with today’s challenges.

Tämä väitöskirja koostuu neljästä alkuperäistutkimuksesta, joissa arvioitiin 10–15-vuotiaiden reippaan tai rasittavan fyysisen aktiivisuuden, paikallaanolon, ruutuajan ja fyysisten kunto-ominaisuuksien yhteyksiä niska-hartiakipujen esiintyvyyteen ja ilmaantuvuuteen. Ensin tutkittiin kouluikäisten lasten (N=206) web-pohjaisen kipukyselyn toistettavuus. Kahden vuoden seurantatutkimuksessa selvitettiin eri tekijöiden yhteyttä lasten (N=970) itseilmoittamiin niska-hartiakipuihin: 1) poikkileikkaustieto kiihtyvyysanturein mitatusta fyysisestä aktiivisuudesta ja paikallaanoloajasta, 2) kahden vuoden seurantatiedot kiihtyvyysanturi-mittauksista ja itseilmoitetusta fyysisesti passiivisesta ruutuajasta, 3) tulokset Move!-kuntomittauksista alkutilanteessa ja vuoden mittauspisteessä. Päätutkimustulokset olivat, että kipukysely todettiin luotettavaksi menetelmäksi lasten niska-hartiakipujen havaitsemiseen. Viikoittaisista niska-hartiakivuista raportoi yli neljännes ja kipujen ilmaantuvuus oli 15 % ensimmäisen ja 18 % toisen seurantavuoden aikana. Päivittäin 30 minuuttia tai enemmän reippaasti liikkuvilla pojilla oli 36 % pienempi todennäköisyys viikoittaisiin niska-hartiakipuihin kuin vähemmän aktiivisilla. Paikallaanoloaika ei ollut yhteydessä niska-hartiakipuihin eikä seurannassa reipas fyysinen aktiivisuus, mutta itseilmoitettu fyysisesti passiivinen ruutuaika pelaamisen ja sosiaalisen median käytön osalta olivat yhteydessä niska-hartiakipujen ilmaantuvuuteen ensimmäisen vuoden aikana. Tunnin lisäys ruutuaikaan päivässä nosti kipujen ilmaantuvuusriskin nelinkertaiseksi. Hyvät fyysiset kunto-ominaisuudet eivät johdonmukaisesti olleet yhteydessä niska-hartiakipujen vähäisempään ilmaantuvuuteen. Johtopäätös on, että fyysisesti passiivinen ruutuaika on riski niska-hartia-alueen terveydelle ja kasvuympäristöjen toimia tarvitaan ongelman ennaltaehkäisyssä. Reipas tai rasittava fyysinen aktiivisuus näyttää torjuvan ainakin poikien niska-hartiakipuja. Jatkossa niska-hartiakipujen ilmaantuvuuden taustaa tulisi tutkia lisää ja määritellä terveysseulontaan ja kipujen ennaltaehkäisyyn liittyvät käytännöt nykypäivän haasteita vastaavaksi.