Yhteiskunnalliset muutokset lapsiperhepalveluissa Titmussin sosiologisen viitekehyksen näkökulmasta

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee, mitä muutoksia on tapahtunut lapsiperheiden ennaltaehkäisevien ja korjaavien palvelujen painotuseroissa 1990-luvulta 2020-luvulle. Lisäksi tutkin, miten uusi vuoden 2015 sosiaalihuoltolain muutos on vaikuttanut palveluihin. Tutkielmani tutkimusongelmana ja tavoitteena on ymmärtää paremmin, miksi ja miten peruspalvelut ovat muuttuneet vuosien varrella ja mikä yhteiskunnallinen näkemys on ollut vuosien kuluessa vaihtuneiden painotusten taustalla.

Teoreettiseksi viitekehykseksi olen valinnut sen, miten yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet lapsiperhepalveluihin ja ennaltaehkäisyn painottumiseen. Näkökulmana aineistoon käytän Richard Titmussin näkemystä hyvinvointivaltion sosiaalipolitiikasta. Teoriaosuudessa kerron sosiaalihuollon lainsäädännön kehittymisestä ja historiasta. Metodina olen käyttänyt systemaattista kirjallisuuskatsausta. Suoritin haut Finna- kannan kautta, joka pitää sisällään yleiset kirjastot, korkeakoulukirjastot, erikoiskirjastot, arkistot ja museot. Määrittelin neljä eri sanayhdistelmää sanoista (muun muassa lastensuojelu, perhetyö, lapsiperheet, avohuolto, sosiaalityö ja palvelujärjestelmä). Löytämäni aineisto rajautuu vuodesta 1998 vuoteen 2022. Lopulliseksi aineistoksi valikoitui seitsemän vertaisarvioitua lähdettä: kaksi tieteellistä artikkelia, neljä raporttia sekä yksi väitöskirja.

Tutkimustuloksena on, että lastensuojelun keskeisimpiin tavoitteisiin on kuulunut painopisteen siirtäminen korjaavista palveluista varhaiseen tukeen ja tämä tavoite on pysynyt ennallaan 1980-luvulta saakka. Käytännössä ehkäisevien perhepalvelujen kehittäminen on muuttunut heiluriliikkeen tavoin: ensin 1980-luvulla panostettiin palveluihin, 1990- luvulla niitä heikennettiin, kunnes 2000- luvulla jälleen vahvistettiin. Tällöin ryhdyttiin myös lainsäädännön tasolla korostamaan ennaltaehkäisyä siirtämällä aiemmin vain lastensuojelun erityispalvelujen piirissä tarjolla olleita palveluja (muun muassa perhetyö) yleisiksi sosiaalihuoltolain mukaisiksi palveluiksi. Tehtyjen tutkimusten valossa palvelujen selkeys korostuu: monen eri lainsäädännön ja nimikkeen takana olevat palvelut voivat tosiasiallisesti hankaloittaa palvelujen hakemista.