Miten vihapuhetta käsitellään suomenkielisessä toimittajakoulutuksessa? : kyselytutkimus journalistiikan ja journalismin opiskelijoille

Abstract

Vihapuhe on ajankohtainen ilmiö maailmalla, ja myös toimittajat ovat joutuneet sen kohteiksi. Tässä tutkimuksessa vihapuheesta käytetään Pöyhtärin, Haaran ja Raittilan (2013) määritelmää, jossa se nähdään vihaa ja aggressiota osoittavina puhetekoina, jotka kohdistuvat yksilöihin tai ryhmiin. Vihapuhe voi ilmetä verkkovihana, aggressiivisena puheena tai vihamielisenä keskusteluna (mp). Pahimmillaan vihapuhe voi johtaa toimittajien itsesensuuriin tai jopa alanvaihtoon. Vihapuhetta ei ole kuitenkaan tutkittu kattavasti suomalaisessa journalismin kontekstissa, eikä toimittajakoulujen vihapuheopetusta ole tutkittu vielä lainkaan. Näin ollen tämä tutkimus tuottaa alalle uutta tietoa.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista vihapuheopetus on journalistiikan ja journalismin opiskelijoiden mielestä. Loppuvuodesta 2021 tutkimukseen kerättiin aineistoa verkkokyselyllä, johon vastasi 68 suomenkielistä toimittajakoulutusta suorittavaa opiskelijaa. Vastausprosentiksi muodostui 9,3. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin sekä määrällistä analyysia että laadullista sisällönanalyysia. Näillä menetelmillä saatujen tulosten perusteella suomenkielisessä toimittajakoulutuksessa ei anneta järjestelmällistä opetusta vihapuheesta. Aiheesta pidetään vain harvoin kokonaista luentoa tai oppituntia, ja tyypillisimmin opetus koostuu satunnaisista maininnoista ja keskusteluista.

Tutkimus osoittaa, että opiskelijat eivät olleet kovinkaan tyytyväisiä vihapuheopetukseen ja että he haluaisivat sitä enemmän. Jotkin taustatekijät näyttivät vaikuttavan siihen, miten opiskelijat arvioivat opetusta. Esimerkiksi naisopiskelijat arvioivat opetuksen miesopiskelijoita useammin riittämättömäksi. Lisäksi ammattikorkeakouluopiskelijat kokivat yliopisto-opiskelijoita useammin tietävänsä, milloin vihapuhe täyttää rikoksen tunnusmerkit ja miten vihapuhetta kohdatessa tulisi toimia. Opiskelijat listasivat myös useita asioita, joista he haluaisivat tietää enemmän. He eivät aina osanneet erottaa, milloin palaute lasketaan vihapuheeksi tai milloin vihapuhe täyttää rikoksen tunnusmerkit. Tietoa kaivattiin myös siitä, mitä vihapuhetta kohdatessa tulisi toimia ja miten sitä pitäisi käsitellä. Lisäksi avovastauksissa nousi esiin pohdinta siitä, kuinka paljon omia juttujaan olisi mahdollista sensuroida välttääkseen vihapuheen.