Katsaus naisiin kohdistuvan hengellisen väkivallan sukupuolistuneisiin erityispiirteisiin

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa syvennyn erittelemään ja tarkastelemaan naisiin kohdistuvan hengellisen väkivallan sukupuolistuneita erityispiirteitä. Tutkimustehtävänäni tässä tutkielmassa oli integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin selvittää, millaisia erityispiirteitä hengellisellä väkivallalla voi olla sen kohdistuessa konservatiiviskristillisten yhteisöjen naisjäseniin. Tulkitsen tutkielman teeman olevan merkityksellinen ennen muuta siitä syystä, että katson sosiaalityöllä olevan tärkeä tehtävä erityisen haavoittuvaisessa asemassa olevien ihmisten auttamisessa sekä piiloon jäävän väkivallan tunnistamisessa.

Siinä missä hengellinen väkivalta on niin Suomessa kuin kansainvälisestikin melko rajallisesti tutkittu ja tunnistettu väkivallan muoto, naisiin kohdistuvasta väkivallasta konservatiiviskristillisten yhteisöjen kontekstissa on puolestaan tehty tutkimusta suhteellisen laajasti. Tutkielmassani syvennynkin 17 erilaisen tieteellisen julkaisun pohjalta nostamaan esiin niitä naisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirteitä, jotka voidaan katsoa määritelmällisesti olevan luonteeltaan myös hengellistä väkivaltaa. Tutkielmani käsitteellinen viitekehys muodostuu siten hengellisen väkivallan sekä sukupuolistuneen väkivallan leikkauspisteeseen: tunnistan hengellisen väkivallan olevan luonteeltaan sukupuolistunutta.

Tutkimusaineistoni pohjalta naisiin kohdistuvasta hengellisestä väkivallasta nousee esiin neljä erilaista (toisiinsa kietoutuvaa) erityispiirrettä: hengellistetty patriarkaalinen hierarkia, naisiin kohdistuvat odotukset ja kontrolli, sukupuolistunut puhtauskulttuuri sekä hengellisyys lähisuhdeväkivallan dynamiikassa. Yhteisöissä vallitsevan hengellistetyn patriarkaalisen hierarkian katson olevan hengellisen väkivallan eräänlainen rakenteellinen muoto, joka ilmenee konkreettisemman väkivallan, kuten kontrollin, roolivaatimusten sekä seksuaalisten puhtausodotusten keskeisenä taustatekijänä. Edellä mainittujen väkivaltateemojen katson puolestaan yhdessä luovan riskialttiin sosiaalisen tilan, jossa erityisesti lähisuhdeväkivallan uhreiksi joutuneet naiset ovat huomattavan haavoittuvaisessa asemassa.

Hengellinen väkivalta (erityisesti lähisuhdeväkivallan kontekstissa) on luonteeltaan piiloon jäävää, ja konservatiiviskristillisten yhteisöjen sisäiset puuttumismekanismit näyttäytyvät aineistoni valossa varsin ristiriitaisina. Ulkopuolinen apu, kuten sosiaalipalvelut, saattavatkin toisinaan olla uhreille ainoa keino päästä väkivaltaisesta tilanteesta vapaaksi.