Suomalaisen (yliopisto)filosofian hiljennetyt äänet

Abstract

Onko naisfilosofeja sivuutettu suomalaisen filosofian historiassa? Mitä asialle tulisi tehdä? Pitäisikö nykyiseen kaanoniin lisätä naisia ja muita vähemmistöryhmien edustajia, vai tulisiko työskennellä uudenlaisen yhteisöllisemmän historiakäsityksen rakentamiseksi, jossa teorioita ja ajatuksia ei palauteta yksittäisiin henkilöihin ja heidän teoksiinsa? Millä muilla piilevillä tavoilla filosofista keskustelua hiljennetään ja filosofian harjoittajien joukkoa rajataan?