”Hyvä lukija pelastaa huononkin kirjan ja kehno lukija tuhoaa mestariteoksenkin” : lukijaääni ja äänikirjan affektiivinen vastaanotto kirjablogeissa sekä Facebookin keskusteluryhmissä

Abstract

Kandidaatintutkielmassani tarkastelen äänikirjan lukijan (lukijaäänen) merkitystä. Kysyn, millaisia tunteita ja sanallisia reaktioita lukijaääni herättää. Lisäksi kysyn, mitä annettavaa lukijaäänellä on kirjakokemukselle. Aineistoni koostuu kahdeksan eri kirjablogin äänikirjoihin liittyvistä kommenteista sekä kahden julkisen Facebook-ryhmän postauksista vuosilta 2016–2022. Kuuntelijoiden kokemiin tunteisiin ja ajatuksiin suuntautuvana tutkimukseni on empiiristä vastaanottotutkimusta, sijoittuen lukijatutkimuksen alueelle. Jäsennän aineistoani affektitutkimuksen keinoin. Rita Felskin (2008) lukemista jäsentävien kategorioiden avulla tarkastelen seikkoja, jotka tukevat valintaa hiljaa itsekseen luettavan ja kuunneltavan kirjan välillä. Tekstin, lukijaäänen ja kuuntelijan välisen suhteen analyysiin sovellan Lynne Pearcen (1997) ajatuksia tekstin ja lukijan vuorovaikutuksesta. Aineistosta esille nousevia tunteita peilaan Suzanne Keenin (2011) määrittelemiin emootioihin. Tutkielmastani selviää, että lukijaääni herättää sekä hyvin myönteisiä että hyvin kielteisiä tunnereaktioita. Esitän, että asiaan voi vaikuttaa lukijaäänen ja kuuntelijan foneettisten tulkintojen välinen ristiriita. Esitän myös, että lukijaääni voi toimia Pearcen (1997, 17) määrittelemänä tekstuaalisena toisena. Kuunteleminen ja hiljaa itsekseen lukeminen jakavat mielipiteitä erityisesti henkilökohtaisen tulkinnan osalta. Hyvän lukijaäänen ansiosta kirja voi tuntua elävämmältä, ja tekstin merkitys voi syventyä. Tällöin kuunteleminen vertautuu Felskin (2008, 52–55) kuvailemaan lumoutuneen lukemisen tilaan. Toisaalta lukijaäänen antama, erityisesti ylieläytyvä tulkinta voi häiritä kuuntelukokemusta. Kaiken kaikkiaan äänikirjan lukijan rooli siinä, kuinka kuuntelija ymmärtää teoksen, on merkittävä.