” Wrap up the day, Rose. And sleep. And dream.” : tajunnankuvaus sarjakuvan keinoin Neil Gaimanin sarjakuvaromaanissa The Sandman: The Doll’s House

Abstract

Maisterintutkielmassani tarkastelen sitä, kuinka fiktiivisten henkilöhahmojen sisäinen todellisuus representoidaan Neil Gaimanin The Sandman -sarjakuvaromaanisarjan osassa The Doll’s House. Teoreettinen viitekehykseni on peräisin sekä kognitiivisen että narratologisen kirjallisuudentutkimuksen piiristä. Sovellan Lakoff & Johnsonin kognitiivista metaforateoriaa kuvallissanallisen aineistoni lähilukuun. Käsitemetafora on ajatteluamme jäsentävä konstruktio. Sarjakuvallinen kerronta mahdollistaa käsitemetaforien kuvaamisen visuaalisina ja tilallisina hahmoina. Nostan esille teoksessa ilmenevät visuaaliset käsitemetaforat, jotka kuvaavat ajattelua tai mieltä Näitä ovat metaforat MIELI ON TIETOKONEOHJELMA, AJATTELU ON KIELTÄ ja MIELI ON SÄILIÖ. Talo on taiteessa yleinen metafora mielelle ja käsitemetaforana se on niin sanottu säiliömetafora: paikka, johon varastoidaan ja säilötään asioita. The Doll’s House -teoksessa nukketalo on keskeinen temaattinen motiivi, jota analysoin myös teoksen tulkinnan kannalta.

Lähtökohtani henkilöhahmojen sisäisen puheen tutkimiseen on klassisen narratologian esittämät puhekategoriat: suora, epäsuora ja vapaa epäsuora esitys. Ne kuvaavat henkilöhahmon ajatusten esittämistä henkilöhahmon itsensä tai kertojan välittämänä. Hyödynnän Dorrit Cohnin esitystä näistä puhekategorioista, jotka hän on nimennyt lainatuksi monologiksi, psykonarraatioksi ja kerrotuksi monologiksi. Puhekategorioita on kritisoitu keskittymisestä liiaksi vain tajunnan kielelliseen kuvaamiseen. Tutkimukseni tarkoitus on avata erityisesti visuaalisia tajunnankuvauksen ulottuvuuksia. Tarkastelen sitä, kuinka sarjakuvan kuvallinen kerronta tukee puhekategoriaratkaisuja.

Transmediaalisessa narratologiassa tutkitaan romaanikerronnan lisäksi myös muiden medioiden kuten sarjakuvaromaanin ja elokuvan kerronnan keinoja. Narratologian käsitteistöä sarjakuvantutkimukseen ovat soveltaneet muun muassa Kai Mikkonen, Karin Kukkonen, Juha Herkman, Silke Horstkotte, Nancy Pedri ja Leena Romu. Hyödynnän myös klassisesta narratologian käsitteistöstä peräisin olevaa fokalisaation käsitettä niin kuin se sarjakuvamediassa ymmärretään.

Tuloksiani on, että sarjakuvan tutkimus antaa kuvallissanallisen kerronnan vuoksi uusia näkökulmia tajunnankuvauksen tutkimiseen, se laajentaa tajunnankuvausta koskemaan myös ajattelun visuaalista ja tilallista ulottuvuutta. Lisäksi kuvalliset ratkaisut myös tukevat puhekategoriajaon mukaista kerrontaa.