Kun koronavirus levisi maailmanlaajuiseksi pandemiaksi, vapaa-ajan matkustamista rajoitettiin viruksen leviämisen hidastamiseksi. Laajat rajoitustoimet veivät yhteiskunnan poikkeustilanteeseen, ja väistämättä koko mediakenttäkin joutui toimimaan tilanteen sanelemin ehdoin. Matkailujournalismin ytimessä on kertoa kohteista ja kokemuksista, jotka eivät yhtäkkiä enää olleetkaan yleisön tavoitettavissa.
Pro gradu -tutkielma tarkastelee suomalaista matkailujournalismia ennen koronapandemian alkua vuonna 2020 ja pandemian alkuaikana. Tarkastelussa on kolme matkajuttuja julkaisevaa suomalaista mediaa: Iltalehti, Helsingin Sanomat ja Mondo. Juttuja tarkasteltiin vuoden 2020 tammikuulta, huhtikuulta ja heinäkuulta ja niitä kertyi yhteensä 132. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella matkajuttujen juttukriteereitä ja niiden mahdollisia muutoksia pandemian aikana. Juttukriteerit kuvaavat uutiskriteereitä hieman laajemmin sitä, millaisia jutuille ominaiset piirteet ovat. Lisäksi tutkielmassa tark
asteltiin sitä, miten koronavirustilanne oli esillä matkajutuissa. Oletuksena oli, että se tuotiin jollain tapaa esille. Analyysin perustana on uutiskriteerien viitekehys ja Ben Cockingin tutkimus matkailujournalismin juttukriteereistä. Matkailujournalismin uutiskriteerit ovat tutkimuskohteena uusi; aikaisempaa tutkimusta on vähän ja Suomessa aihetta ei ole tutkittu lainkaan. Analyysimenetelmäni on kriittinen diskurssianalyysi.
Analyysi osoittaa, että pääpiirteittäin samat ominaispiirteet ovat löydettävissä matkajutuista myös poikkeuksellisena aikana. Niitä ovat vetoavuus, positiivisuus, kulttuurinen kehys, samaistuminen, kotona / kaukana, historia, ajantasaisuus ja visuaaliset kuvat. Aiempi tutkimus matkailujournalismin kriteereistä on sovellettavissa myös suomalaisiin sisältöihin. Matkailujournalismin maailmankuva on valtaosin positiivinen ja sille ominainen näkökulma korostaa matkustamisen iloa ja siitä saatavaa nautintoa. Matkailujournalismi pyrki sopeutumaan pandemiaan ja ehdotti keinoja matkailla tilanteen ehdoilla, eli matkustamista pidettiin yhä tavoiteltavana asiana. Maailmankuva eroaa uutisjournalismista, jonka sisällöissä korostuivat pandemian yhteiskunnalliset vaikutukset ja mahdolliset uhat. Pandemian alussa, huhtikuussa 2020, matkajutuissa korostuu ajantasaisuuden piirre, joka ei ennen pandemia-aikaa ollut niin leimallinen. Heinäkuussa tilanne on jo yhdenmukaisempi pandemiaa edeltävään aikaan nähden. Tällainen vaihtelu viittaa siihen, että matkailujournalismin on osaltaan mukauduttava täysin uudenlaiseen tilanteeseen ja seurailtava ajankohtaisia muutoksia matkailussa, mutta maailmantilanne ei määritä sen sisältöä perustavanlaatuisesti. Matkailujournalismi on lifestyle-sisältöä, joten se eroaa uutisjournalismista. Iltalehden matkailujournalismi on päivä- ja aikakauslehden matkailujournalismiin verrattuna yhdenmukaisempaa perinteisten uutisjournalismin kriteerien kanssa.
Koronavirus on esillä jutuissa. Pandemia-aikana julkaistiin 88 juttua, joista 37:ssa koronatilanne mainitaan. Se mainitaan juttujen kokonaismäärään suhteutettuna eniten Helsingin Sanomissa. Iltalehdessäkin ajankohtainen koronatilanne on esillä. Huhtikuussa se mainitaan valtaosassa juttuja, mutta heinäkuussa se on esillä alle puolessa jutuista. Mondon jutuissa koronatilanne taas ei näy juuri ollenkaan.
...
