Äitien uupumus lapsiperheissä

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee äitien uupumusta. Tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva äitien uupumuksen ilmenemisestä lapsiperheissä. Tutkielman teoreettinen viitekehys käsittelee vanhemmuuden uupumusta äitien näkökulmasta, jota analysoin Roskamin, Briandan ja Mikolajczakin (2018) vanhemmuuden uupumuksen mallin mukaisesti.

Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka avulla saadaan muodostettua kokonaiskuva tarkasteltavasta ilmiöstä. Analyysinä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkielman aineisto koostuu seitsemästä tutkimuksesta, joista yksi on julkaistu Belgiassa, kolme Ranskassa ja kolme Suomessa.

Tutkielman tulosten perusteella äitien uupumus ilmenee lapsiperheissä äitien ja lasten hyvinvoinnin heikentymisenä. Äidit kokevat uupumuksessa tunteita pelosta, vihasta ja väsymyksestä. Tämä ilmenee intensiivisenä äitiytenä, jossa yhteiskunnan asettamat vaatimukset ovat korkeita äitejä kohtaan. Vastuiden jakaminen lapsiperheessä korostuu, koska kotiäitiyden sijaan äidit haluavat osallistua ja ottaa vastuuta omasta perheestään tavoittelemalla täydellisyyttä. Vakavimmillaan äitien uupumus ilmenee väkivallan eri muotoina lasta kohtaan.

Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta äitien uupumuksen ilmenevän neljän eri vanhemmuuden uupumuksen osatekijän kautta, joita ovat äitien tunne uupumisesta vanhemmuuden roolissaan, uupumuksen myötä muuttunut äitiys, äitien tunne tympääntymisestä ja äitien kokemukset emotionaalisesta etäisyydestä. Tutkielma toi esille äitien uupumuksen vaikuttavan kokonaisvaltaisesti lapsiperheen hyvinvointiin.