Vanhempien matematiikkavaikeuden yhteys 1. luokkalaisten matematiikan osaamiseen

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin vanhempien matematiikkavaikeuden yhteyt-tä 1. luokkalaisten matematiikan osaamiseen. Aiemmissa tutkimuksissa matematiikkavaikeutta on havaittu esiintyvän tietyissä perheissä enemmän kuin muilla (Esim. Shalev ym., 2001; Braham & Libertus, 2017; Desoete ym., 2013), mutta aihetta ei ole tutkittu vielä kovin kattavasti. Useissa aiemmissa tutkimuksissa vanhempien matematiikan taitoja ei ole testattu, vaan tulokset ovat perustuneet vanhempien omaan arvioon matematiikan taidoista. Tässä tutkimuksessa sekä vanhempien, että lasten matematiikan taitoja on testattu laajasti. Tämä tutkimus perustuu Jyväskylän yliopiston Vuorovaikutus, kasvu ja oppiminen (VUOKKO) -pitkittäistutkimusaineistoon, johon on osallistunut yhteensä 512 oppilasta ja 252 vanhempaa. Aineistoa on analysoitu tilastollisin menetelmin pääasiassa korrelaatio- ja regressioanalyysia käyttäen. Tutkimustulosten mukaan erityisesti äitien heikot matemaattiset taidot ennustivat 1. luokkalaisten huonompaa suoriutumista yhteen- ja vähennyslaskutaidoissa. Molempien vanhempien aritmeettiset taidot olivat yhteydessä heidän lastensa yhteenlasku-, vähennyslasku- ja lukujen suuruuserotaitoihin. Vanhempien koulutustaustalla ei ollut yhteyttä lasten matematiikan osaamiseen. Tämän tutkimuksen tulokset tuovat uutta ja luotettavampaa tietoa vanhempien ja lasten matematiikan taitojen välisestä yhteydestä. Mahdollisimman aikaisten riskitekijöiden tunnistaminen matematiikan oppimisessa voi edesaut-taa saamaan tukea riittävän ajoissa, jolla voi olla pitkäaikaisia myönteisiä vaikutuksia koulunkäyntiin, opiskeluun sekä työllistymiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin myöhemmin aikuisuudessa (Eloranta 2019, Räsänen 2012).