Epätoivon perinteestä onnellisuuden tavoitteluun : taloudellinen ajattelu, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja elämäntavan muutos J. K. Galbraithin runsauden yhteiskunnassa

Abstract

Artikkeli analysoi taloustieteilijä J. K Galbraithin The Affluent Society -teoksessa esittelemää runsauden yhteiskuntaa. Runsauden yhteiskunnan idea kumpuaa yhtäältä Galbraithin pyrkimyksistä uudistaa taloustiedettä sekä taloudellista ajattelua. Toisaalta sen lähtökohtana on pragmaattinen ja realistinen analyysi Yhdysvaltojen yhteiskunnallisesta tilanteesta 1900-luvulla. Galbraithin tavoitteena oli irrottaa yhteiskunta niukkuudesta, kiihdyttää taloudellista kasvua sekä muuttaa talouden toimintaperiaatteita inhimillisemmiksi ja sosiaalisesti oikeudenmukaisemmiksi. Kysymys oli laajamittaisesta yhteiskuntapoliittisesta uudistusohjelmasta, joka oli osin rinnakkainen samaan aikaan Euroopassa tapahtuneen hyvinvointivaltioiden rakentamisen kanssa. Galbraithin hahmottelema yhteiskunnallinen muutos kulminoitui elämäntavan kulutuskeskeisyyteen sekä koulutuksen kautta määrittyneen uuden luokan syntyyn. Artikkelin loppuosassa kritisoidaan kuitenkin sitä, että Galbraith oli osin liian optimistinen uskossaan laajamittaiseen yhteiskunnalliseen muutokseen. Hän ei ottanut huomioon runsauden yhteiskunnan synnyttämän kulutuskeskeisen elämäntavan merkitystä kulttuurin ja identiteetin muutoksen kannalta.

The article analyses J. K Galbraith's idea of social and economic change presented in his classic book The Affluent Society. Galbraith' s intentions are twofold. On the pragmatic level Galbraith calls for a realistic and comprehensive analysis of the economic and social situation of the United States in the late 1950's. On a normative and theoretical level he seeks to renew economic thinking as both scientific tradition and everyday practice. ln many ways Galbraith's project was parallel to the building of the welfare states in Europe. His goals were to detach society from the grip of economic thinking focused on the theme of scarcity, to accelerate economic growth, and to promote humanity and equality in the social conditions of society. This social change culminated in the rise of a new class. The new class was a social group of a well educated and work oriented middle class living a highly individualized and consumerist way of life. The latter part of the article criticizes that Galbraith was too optimistic in his trust in far-reaching social change. He did not give adequate attention to the problems of consumerism and individualization in terms of culture and identity.