Asuminen siirretyssä pohjalaistalossa : talo kertoo asumisesta asukkaiden kertomuksissa

Abstract

Pohjalaistalo edustaa suomalaisen rakennusperinnön malliesimerkkiä. Se on hirsirunkoinen suomalaiseen haastavaan ja vaihtelevaan ilmanalaan soveltuva rakennus, joka on lamasalvostekniikan ansiosta tarvittaessa muunneltava, korjattava, siirrettävä ja kierrätettävä. Pohjalaistalon säilymisen kannalta talon siirtäminen on hyvä vaihtoehto silloin kun sen säilyminen nykyisellä paikallaan ei ole mahdollista.

Maisterin tutkielma käsittelee asumista siirretyssä pohjalaistalossa. Abstraktia aihetta lähestytään tutkimalla siirrettyä pohjalaistaloa asuinpaikkana asukkaiden kertomusten kautta. Keskustelulliset haastattelut tehtiin vierailuilla kolmessa siirretyssä talossa syksyllä 2021. Tutkielman tavoitteena on asumisen kuvailun lisäksi lisätä tietoa ja ymmärrystä pohjalaistalon ja sen asukkaiden nykytilanteesta sekä talon siirtämisen mahdollisuuksista.

Asukkaiden kertomuksissa siirretty pohjalaistalo on odotukset ylittävä koti. Se on luonteeltaan vanhaa aikaa henkivä, keskeneräinen, luonnonläheinen, prosessinomainen, toimintaan kutsuva ja huolenpitoa vaativa uusien taitojen ja oman luovuuden kokeilukenttä. Talon siirtäminen oli asukkaiden mukaan työlästä, opettavaista, palkitsevaa ja aikaa vievää. Prosessin aikana vanhaan taloon tutustuttiin syvällisesti. Kodin siirtäminen synnytti esteettistä toimintaa, touhuavan elämäntavan. Talon siirron yhteydessä menetettiin vanha pihapiiri ja osa vanhoista rakennusosista. Ne edustivat asukkaille juuri sitä, mitä eniten vaalittiin ja haluttiin säilyttää eli historiaa ja menneen ajan tuntua. Talon historian vaaliminen oli aktiivista, tietoista ja tavoitteellista toimintaa, jonka tuloksena pohjalaistalon olemus ja henki onnistuttiin säilyttämään ja jopa elvyttämään siirrossa. Siirretyllä talolla on paradoksaalinen luonne. Uudella paikallaan se on hetken samaan aikaan vanha ja uusi, kunnes asettuu jälleen uuteen ympäristöönsä. Siirretty pohjalaistalo on edelleen ajankohtainen, ekologinen, tunnelmallinen sekä samaan aikaan voimakkaasti historiallinen ja nykyaikainen 2020-luvun koti.

Ostrobothnian house is a textbook example of Finnish architectural heritage. It is a log house made for norths challenging and ever-changing climate. Construction method allows the house to be altered, relocated and recycled if necessary. Relocating a traditional Ostrobothnian house is a good alternative if the house can not remain at its original place.

Master’s thesis deals with habitation in relocated Ostrobothnian house. Subject is approached by studying the relocated Ostrobothnian house as a habitation through the narratives of the residents. Three discussional interwievs were held in autumn 2021. In addition to the description of inhabitation, the aim of the thesis is to increase knowledge and understanding of the current state of Ostrobothnian house and the possibilities of relocating it.

According to residents, Ostrobothnian house is a home that exceeds expectations. It is historical, forever unfinished, close to nature and process-like. It invites to action, requires care and works as a testing ground for one’s new skills and creativity. According to the residents, relocating the house was laborious, educational, rewarding and time-consuming. During the process, the residents got to know the old house in depth and developed new kind of aesthetic activities. The residents wanted to cherish and preserve the history of the house and the feeling of the past. When the house was relocated, the old courtyard and some of the old building parts were lost. Preserving the history of the house was an active, conscious and goal-oriented activity. The relocated house has a paradoxical character. In its new location, it is for a while old and new at the same time, until it settles into its new environment again as time passes. The relocated Ostrobothnian house is an atmospheric, ecological, historical yet modern home of the 2020s.