Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

Urheilun, politiikan ja median keskinäinen suhde on ollut modernin kansainvälisen kilpaurheilun muotoutumisesta lähtien tiivis. Tässä liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielmassa tutkitaan olympialaisiin liittyvien poliittisten ulottuvuuksien käsittelyä Helsingin Sanomissa. Tarkastelun kohteena on Barcelonan 1992 ja Tokion 2020 kesäolympialaisiin liittyvä uutisointi. Tutkielmassa analysoidaan sitä, millaista näitä olympialaisia käsittelevä uutisointi on tyyliltään. Lisäksi tutkielmassa verrataan tämän uutisoinnin sisällössä tapahtuneita muutoksia kisojen välillä. Tutkielman teoreettis-metodologinen viitekehys rakentuu politiikan käsitteen ja diskurssianalyysin teorian varaan. Politiikan käsitteen laaja määritelmä toimii aineiston valinnan ja analyysin taustateoriana. Aineisto koostuu Barcelonan 1992 (n=30) ja Tokion 2020 (n=37) politiikkaa käsittelevistä olympiauutisista Helsingin Sanomien printtilehdessä. Aineiston analyysi pohjautuu Barcelonan 1992 olympiauutisointi on tyyliltään pääosin neutraalia ja raportoivaa. Olympialaisista kirjoittavat toimittajat eivät ota vahvasti kantaa politiikkaan liittyviin aiheisiin. Tämän sijaan toimittajat keskittyvät välittämään informaatiota olympiatapahtumista. Yksittäisissä mielipideteksteissä toimittajat esittävät myös kriittisiä kannanottoja olympialaisiin liittyvistä poliittisista aiheista, mutta keskimäärin uutisointi on olympialiikkeen legitimiteettiä tukevaa. Tokion 2020 olympiauutisointi on kriittisempää ja moniäänisempää. Toimittajat ottavat selkeästi enemmän kriittisiä kantoja politiikkaan liittyviin aiheisiin. Tämän lisäksi uutisoinnissa pääsevät ääneen lukuisat asiantuntijat, jotka tuovat uutisointiin vakuuttavaa analyyttisyyttä. Tokion olympialaisten uutisointi suhtautuu olympialiikkeen nykyiseen asemaan kriittisesti. Tutkielman perusteella Helsingin Sanomien urheilujournalismi on muuttunut kriittisemmäksi. Journalismi täyttää aiempaa paremmin tehtäväänsä vallan vahtikoirana. Olympialiikkeen toimintaa kyseenalaistetaan monin tavoin. Kuitenkin myös Tokion olympiauutisoinnissa on nähtävillä selkeitä puutteita kritiikin näkökulmasta. Journalismista puuttuu lähdekriittisyys. Toimittajat eivät kyseenalaista haastattelemiensa henkilöiden näkökantoja. Lisäksi olympiatapahtuman tuhoisat vaikutukset ympäristölle jäävät vähäiselle huomiolle uutisoinnissa. ... The mutual relationship between sports, politics and the media has been close since the formation of modern international competitive sports. In this master's thesis in the social sciences of sport, the processing of the political dimensions related to the Olympics in Helsingin Sanomat is investigated. The subject of review is the coverage of the Barcelona 1992 and Tokyo 2020 Summer Olympics. The thesis analyzes the style of news coverage of these Olympics. In addition, the changes in the content of the news coverage are examined and compared between the games. The theoretical-methodological framework of the thesis is based on the concept of politics and the theory of discourse analysis. The broad definition of the concept of politics serves as the background theory for the selection and analysis of the research material. The material consists of Olympic news about the politics of Barcelona 1992 (n=30) and Tokyo 2020 (n=37) in the Helsingin Sanomat print magazine. The analysis of the data is based on Fairclough's theory of critical discourse analysis. The research is qualitative. In addition to the concept of politics, the central concepts of the thesis are modern Olympic sports and sports journalism. Barcelona's 1992 Olympic coverage is mainly neutral and reporting in style. Journalists writing about the Olympics do not take a strong position on political issues. Instead, journalists focus on reporting information about the Olympic events. In individual opinion pieces, journalists also present critical positions on political issues related to the Olympics, but on average, the coverage is supportive of the legitimacy of the Olympic movement. Tokyo 2020 Olympic coverage is more critical and multi-voiced. Journalists clearly take more critical positions on political topics. In addition to this, numerous experts are interviewed in the news, which gives the news a more convincing analytical aspect. The coverage of the Tokyo Olympics is critical of the current position of the Olympic movement. Based on the study, Helsingin Sanomat's sports journalism has become more critical. Journalism fulfills its role as a watchdog of power better than before. The activities of the Olympic movement are questioned in many ways. However, there are also clear flaws in the coverage of the Tokyo Olympics from the point of view of criticism. Journalism lacks source criticism. Journalists do not question the viewpoints of the people they interview. In addition, the disastrous effects of the Olympic event on the environment receive only a little attention in the news. ...

mediaurheilu moderni olympiaurheilu diskurssianalyysi urheilu urheilujournalismi politiikka olympialaiset