Tässä toimintatutkimuksessa kuvataan ja arvioidaan Jyväskylän yliopiston Chydenius-Instituutissa toteutetun uudentyyppisen harjoittelumuodon, ns. omaluokkaharjoittelun, kehittämis-ja toteutusprosessia. Ensimmäisen kerran päättöharjoittelun saattoi suorittaa omassa luokassa opettajan viransijaisena toimien 1992 syksyllä. Siten opiskelijat olivat harjoittelussa hajaantuneena eri kouluille ympäri Suomea. Opiskelijoiden harjoitteluun liittyi lukuisia tehtäviä, mm. lukukausi-ja jaksosuunnitelmien sekä harjoittelupäiväkirjan laatiminen. Harjoittelua ohjasivat sekä koulutuksen lehtorit että eri harjoittelupaikkakunnilla toimivat ala-asteen opettajat, jotka koulutusyksikkö oli kouluttanut tutorin tehtävään.
Toimintatutkimushankkeen toteutuksesta vastasi sekä instituutin lehtorikunta että tutkija. Tutkijalla on ollut oma osuutensa hankkeen alkuideoinnissa, mutta itse harjoittelujakson kehittämisja toteutustyö on ollut pääasiassa lehtorikunnan vastuulla. Lehtoreille harjoittelussa onkin ollut
kyse lähinnä uuden harjoittelumuodon kehittämishankkeesta. Itse harjoittelun toteutumista ovat pyrkineet arvioimaan niin lehtorit kuin tutkijakin, joista jälkimmäisen vastuulla on myös hankkeen tutkimuksellinen ja harjoittelua käsitteellistävä arviointi.
Tutkimuksessa tarkastellaan yhtäältä omaluokkaharjoittelun toteutussykliä sekä toisaalta arvioidaan yleensä toteutuneen harjoittelun ominaispiirteitä. Jälkimmäistä näkökulmaa tarkasteltaessa tutkimuksessa on tukeuduttu reflektiivisyyden lähtökohtiin, jonka myötä opettajan työssä korostetaan mm. jatkuvan kehittymisen ja omakohtaisen käyttöteorian luomisen tarvetta. Tältä osin tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan, miten omaluokkaharjoittelu kykenee tukemaan opiskelijoiden oman, opetusta ja oppimista koskevan, käyttöteorian muodostumista.
Tutkimuksessa on yhtäältä käytetty hyväksi harjoittelun aikana eri toimijaosapuolten harjoittamaa omaluokkaharjoittelun arviointia. Mm. lehtorit pitivät harjoittelun loputtua yhteisen arviointipalaverin harjoittelun toteutumisesta sekä keräsivät kokemuksiaan harjoittelusta myös kirjallisesti. Myös harjoittelua ohjanneille tutoreille järjestettiin harjoittelun loputtua oma arviointipalaverinsa. Opiskelijat puolestaan antoivat palautetta harjoittelun toteutumisesta pitämissään harjoittelupäiväkirjoissa. Tutkija osallistui mainittuihin palavereihin pitäen niistä omaa tutkimuspäiväkirjaansa sekä käytti opiskelijoiden pitämiä harjoittelupäiväkirjoja keskeisenä analysointilähteenään. Toisaalta tutkija on kerännyt harjoittelun kuluessa aineistoa myös erikseen mm. opetustilanteita ja tuntien palautekeskusteluja havainnoimalla sekä pitämällä tutkimuspäiväkirjaa harjoitteluun liittyvistä tapahtumista ja keskusteluista.
Omaluokkaharjoitteluna päättöharjoittelunsa suoritti kaikkiaan 29 opiskelijaa, joiden suhtautuminen omaluokkaharjoitteluun oli pääasiallisesti myönteinen. Opiskelijat pitivät työtään vastuullisena ja osin raskaanakin, mutta arvostivat samalla myös harjoittelussa kokemaansa itsenäisyyttä ja autonomiaa. Omaluokkaharjoittelussa opiskelijoiden tuli aineiston valossa selkeästi ottaa itse vastuu luokkaan syntyvistä toimintakäytännöistä ja niiden tietoisesta kehittämisestä esimerkiksi käytettävien työmuotojen tai työrauhakysymysten suhteen. Kyseessä voi katsoa olevan eräänlaisesta luokan yhteisten toimintanormien kehittämisestä.
Myös opetussuunnittelun ja ohjauksen suhteen normaalin opettajan työn ja harjoittelun katsottiin lähenevän mielekkäällä tavalla toisiaan. Omaluokkaharjoitteluun liittyvien suunnitelmien tekemisen koettiin palvelevan oman työn kehittämistä, eikä niiden nähty jäävän keinotekoisiksi tai irrallisiksi asiakirjoiksi, kuten osin oli koettu joidenkin muiden harjoittelujaksojen aikana. Myös saamaansa ohjaukseen opiskelijat olivat yleensä tyytyväisiä ja he katsoivat sen niin ikään tukevan omien työkäytäntöjensä kehittämistä. Tosin eräät opiskelijat kritisoivat sekä lehtoreilta että tutoreilta saamansa ohjauksen vähäisyyttä. Tutorit puolestaan toivat palautteessaan esiin omassa ohjaustoiminnassaan kokemansa epävarmuuden. Koulutuksen lehtorit puolestaan kokivat harjoittelukäytännön ohjaustyön kannalta työläänä, mutta toisaalta myös mielekkäänä, järjestelynä
Saatuja tuloksia pyrittiin toimintatutkimuksen luonteen mukaisesti hyödyntämään vuoden kuluttua uudelleen järjestetyssä omaluokkaharjoittelussa. Harjoittelua ohjanneet lehtorit saivat käyttöönsä tämän raportin ensimmäisen käsikirjoitusluonnoksen. Siten lehtorikunnalla oli uutta omaluokkaharjoittelujaksoa toteutettaessa tiedossaan myös tutkijan näkökulma. Tutkija osallistui myös uutta omaluokkaharjoittelua ohjaavien tutoreiden koulutukseen tuoden esille tutkimukseen perustuvia näkemyksiä harjoitteluun liittyvistä ominaispiirteistä ja mm. tutoreiden osuudesta harjoittelussa.
Raportin lopussa omaluokkaharjoittelun piirteitä problematisoidaan ja käsitteellistetään mm. opetusharjoitteluun ja monimuoto-opetukseen liittyvän käsitteistön valossa.
...
