Vankilapsykologien näkemyksiä ja kokemuksia psykopatiapiirteisten henkilöiden kanssa työskentelyyn vaikuttavista tekijöistä ja työskentelyn vaikutuksista

Abstract

Psykopaattien hoitoa ja hoidettavuutta koskevat näkemykset ovat vaihdelleet kliinikoiden keskuudessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia näkemyksiä ja kokemuksia vankilapsykologeilla oli psykopatiapiirteisten henkilöiden kanssa työskentelyyn vaikuttavista tekijöistä ja työskentelyn vaikutuksista. Tutkimuksessa haastateltiin 10 vankilapsykologia, joiden työkokemus vankilapsykologina toimimisesta vaihteli alle 5 vuodesta yli 20 vuoteen, ja joista osa oli toiminut myös psykoterapeuttina alle 5 vuodesta yli 10 vuoteen. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina video- tai puhelinyhteydellä loka-marraskuussa 2021. Litteroidut haastatteluaineistot analysoitiin temaattisella analyysilla, jonka tuloksena muodostettiin kolme pääteemaa ja kahdeksan alateemaa.

Kaksi pääteemoista (työskentelyn edellytykset ja työskentelyn fokukset) ja niiden alateemat, joita oli yhteensä kuusi (tieto ilmiöstä, omaan etuun perustuva vs. ulkoinen motivaatio ja psykopatiapiirteet ja niiden aste-erot sekä luottamuksen rakentaminen, psykopatian hoito vs. käyttäytymiseen vaikuttaminen ja menetelmien monipuolisuus ja tavoitteiden asettaminen), vastasivat 1. tutkimuskysymykseen, joka koski työskentelyyn vaikuttavia tekijöitä. Yksi pääteemoista (työskentelyn vaikutukset) ja sen alateemat, joita oli yhteensä kaksi (varovaisen positiivinen konsensus ja lisätutkimuksen tarve), vastasivat työskentelyn vaikutuksia koskevaan 2. tutkimuskysymykseen. Tämän lisäksi vankilapsykologit kuvailivat kertomuksissaan vankilasysteemin haasteita.

Tutkimustulokset viittasivat siihen, että osa psykopatiapiirteisistä henkilöistä voi hyötyä työskentelystä ja että työskentelystä mahdollisesti aiheutuva haitta ei ollut erityisen todennäköinen tai huomattava uhka, kun 1) työntekijällä oli riittävästi psykopatiailmiötä koskevaa asiantuntemusta, 2) psykopatiapiirteisellä henkilöllä oli riittävästi omaan etuun perustuvaa motivaatiota työskentelyyn, 3) psykopatiapiirteet ja niiden aste-erot oli asianmukaisesti huomioitu, 4) psykopatiapiirteisellä henkilöllä oli riittävästi luottamusta työntekijään, 5) työskentely keskittyi psykopatiapiirteisen henkilön käyttäytymiseen vaikuttamiseen ja 6) työskentelyn tavoitteet ja menetelmät oli määritelty ja valittu oikein.

Vankilapsykologien kertomusten perusteella ja temaattisen analyysin keinoin muodostettu psykopatiapiirteisen henkilön kanssa työskentelyn teoreettinen malli havainnollisti lisäksi työskentelyn välityksellä saavutettujen hyötyjen edellytyksiä ja fokuksia sekä niissä mahdollisesti ilmenevien puutteiden hoidollisia merkityksiä. Psykopatiapiirteisten henkilöiden kanssa työskennellessä huomio tulisikin kohdistaa työskentelyn positiivisia vaikutuksia tukeviin ja työskentelystä mahdollisesti aiheutuvilta haitoilta suojaaviin tekijöihin, joiden vaikuttavuutta olisi jatkossa tärkeää tutkia lisää.