Vuorovaikutukseen sitoutuminen, vireys ja allianssi videovälitteisissä työnohjausistunnoissa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vuorovaikutukseen sitoutuminen, vireys ja allianssi näyttäytyvät videovälitteisissä työnohjausryhmissä. Videovälitteinen työnohjaus on kasvava ilmiö, jolla on omat erityispiirteensä. Vaikka etävuorovaikutusta on tutkittu etenkin COVID-19- pandemian myötä runsaasti, etäyhteyksin toteutettua työnohjausta on toistaiseksi tutkittu hyvin niukasti. Tutkimusta etäyhteyksin toteutetusta työnohjauksesta tarvitaan erityisesti vuorovaikutukseen liittyen.

Tutkimuksen aineiston muodostivat autenttisessa tilanteessa videovälitteisesti toteutetut työnohjausistunnot, joiden aikana osallistujat mittasivat omaa sykettään. Vuorovaikutukseen sitoutumista arvioitiin tallennetun videoaineiston pohjalta osallistujittain neliportaisen luokittelun avulla. Lisäksi vuorovaikutukseen sitoutumisen laatua tarkasteltiin tarkemmin täyden sitoutumisen synkroniakohdissa. Vireyttä analysoitiin osallistujien sykkeen ja sykevälivaihtelun kautta, ja työntekijöiden kokemaa allianssia mitattiin standardoidun kyselylomakkeen avulla.

Työntekijät olivat täysin sitoutuneita vuorovaikutukseen noin 25 prosenttia työnohjausistuntojen työskentelyajasta. Täydestä vuorovaikutukseen sitoutumisesta noin 48 prosenttia oli sanatonta viestintää ja loput puhetta. Työntekijöiden täysi vuorovaikutukseen sitoutuminen oli yhteydessä työntekijöiden korkeampaan sykkeeseen, korkeampaan sykevälivaihteluun ja parempaan koettuun allianssiin. Yhdessä tulokset viittaavat siihen, että vuorovaikutukseen sitoutumisella, vireydellä ja allianssilla voisi olla keskinäisiä yhteyksiä videovälitteisissä työnohjausistunnoissa. Tutkimuksessa tuotettua monipuolista kuvailevaa ja alustavaa tilastollista tietoa voidaan hyödyntää videovälitteisen työnohjauksen käytäntöjen kehittämisessä sekä videovälitteisen työnohjauksen jatkotutkimuksessa.

The aim of this thesis is to explore engagement, vigilance and working alliance in video-mediated group supervision. Video-mediated group supervision is a growing discipline with its own particular characteristics. Remote interaction has been widely studied, especially within relationships during the COVID-19 pandemic. Yet thus far, very little has been published on the subject of online supervision. Research on this subject is clearly needed, especially on interaction within video-mediated supervision.

The current study examined authentic video recorded supervision sessions during which participants measured their own heart rates. Engagement was observed in recorded video data with observational coding. In addition, quality of engagement was examined in sections of synchronized full engagement between participants. Vigilance was analysed through participants' heart rate and heart rate variability. Experienced working alliance was measured using a standard questionnaire.

Employees were fully engaged for approximately 25 % of the working time of the supervision sessions. Nonverbal communication accounted for about 48 % of the total full engagement. Our analysis indicates that full engagement of employees was associated with a higher heart rate, greater heart rate variability, and better experienced working alliance. Taken together, the results suggest that processes of engagement, vigilance and experienced working alliance are associated in video-mediated work group supervision sessions. The diverse descriptive and indicative statistical information produced in this study could be used to develop and enhance the practices of video-mediated supervision and in further research on video-mediated supervision.