Vuorovaikutukseen sitoutuminen, vireys ja allianssi videovälitteisissä työnohjausistunnoissa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vuorovaikutukseen sitoutuminen, vireys ja allianssi näyttäytyvät videovälitteisissä työnohjausryhmissä. Videovälitteinen työnohjaus on kasvava ilmiö, jolla on omat erityispiirteensä. Vaikka etävuorovaikutusta on tutkittu etenkin COVID-19- pandemian myötä runsaasti, etäyhteyksin toteutettua työnohjausta on toistaiseksi tutkittu hyvin niukasti. Tutkimusta etäyhteyksin toteutetusta työnohjauksesta tarvitaan erityisesti vuorovaikutukseen liittyen. Tutkimuksen aineiston muodostivat autenttisessa tilanteessa videovälitteisesti toteutetut työnohjausistunnot, joiden aikana osallistujat mittasivat omaa sykettään. Vuorovaikutukseen sitoutumista arvioitiin tallennetun videoaineiston pohjalta osallistujittain neliportaisen luokittelun avulla. Lisäksi vuorovaikutukseen sitoutumisen laatua tarkasteltiin tarkemmin täyden sitoutumisen synkroniakohdissa. Vireyttä analysoitiin osallistujien sykkeen ja sykevälivaihtelun kautta, ja työntekijöiden kokemaa allianssia mitattiin standardoidun kyselylomakkeen avulla. Työntekijät olivat täysin sitoutuneita vuorovaikutukseen noin 25 prosenttia työnohjausistuntojen työskentelyajasta. Täydestä vuorovaikutukseen sitoutumisesta noin 48 prosenttia oli sanatonta viestintää ja loput puhetta. Työntekijöiden täysi vuorovaikutukseen sitoutuminen oli yhteydessä työntekijöiden korkeampaan sykkeeseen, korkeampaan sykevälivaihteluun ja parempaan koettuun allianssiin. Yhdessä tulokset viittaavat siihen, että vuorovaikutukseen sitoutumisella, vireydellä ja allianssilla voisi olla keskinäisiä yhteyksiä videovälitteisissä työnohjausistunnoissa. Tutkimuksessa tuotettua monipuolista kuvailevaa ja alustavaa tilastollista tietoa voidaan hyödyntää videovälitteisen työnohjauksen käytäntöjen kehittämisessä sekä videovälitteisen työnohjauksen jatkotutkimuksessa.