Toimijuuden haasteet ja vallankäyttö parisuhteessa : väkivaltaisesti käyttäytyneiden miesten positiot ryhmämuotoisessa pariterapiassa

Abstract

Tässä pro gradu-tutkielmassa tavoitteenamme oli tutkia väkivallan tekijöiden toimijuutta ja vallankäyttöä ryhmämuotoisessa pariterapiassa. Tarkastelimme, millaisia toimijuuden positioita parisuhteessaan väkivaltaisesti käyttäytyneet miehet muodostivat puheessaan ja analysoimme tämän pohjalta niihin kytkeytyviä vallankäytön keinoja. Tutkimuksen aineisto koostui monipariskuntaryhmän videoiduista terapiaistunnoista. Kolmesta pariskunnasta muodostunut ryhmä toteutettiin osana Kuopion seudun mielenterveysseuran Hyvä Mieli ry:n Turvallinen perhe -hanketta. Käytimme tutkimusmenetelmänä diskurssianalyysiä, sillä se mahdollisti väkivallan tekijöiden puheen ja siinä muodostuvien sosiaalisten rakenteiden tutkimisen. Havaitsimme kuusi toimijuuden pääluokkaa, joista yksi jakautui kolmeen alaluokkaan. Miehet asemoivat itsensä positioihin, jotka olivat oman toiminnan vähättely, keinottomuus, itsen asemointi toisen yläpuolelle, itsen asemointi objektiksi, teko itsenäisenä toimijana sekä toimijuuden siirtäminen joko toiselle henkilölle, itseen liittyvään tekijään tai ulkoiseen tekijään. Toimijuuden haasteita yhdisti kokemus omien vaikutusmahdollisuuksien puuttumisesta sekä pyrkimys välttää vastuuta. Haasteet ilmenivät erityisesti konkreettisten keinojen puuttumisena. Äärimmäisen passiivista ja heikkoa toimijuutta oli kokonaisuudessaan havaittavissa vain vähän, ja puheesta välittyi miesten toive kohti myönteistä muutosta ja väkivallattomuutta. Havainnot vallankäytöstä jakautuivat ilmenemismuodon perusteella kahteen pääluokkaan; epäsuoraan ja suoraan vallankäyttöön. Epäsuora vallankäyttö sisälsi tilan viemisen ja uhriutumisen kategoriat ja suora vallankäyttö puolestaan jakautui mitätöintiin ja uhrin syyllistämiseen. Vahingollista vallankäyttöä ilmeni aineistossa laajasti, mikä viestii miesten pyrkimyksestä säilyttää epäsymmetristä valta-asemaa monin tavoin. Kyseessä oli väkivallattomuuteen tähtäävä muutosprosessi, joten havainto oli yllättävä. Tuloksemme osoittivat toimijuuden ja vallankäytön ilmiöiden linkittyvän toisiinsa niitä toteuttavien keinojen osalta. Tutkimuksemme tarjoaa uutta näkökulmaa parisuhdeväkivallan taustalla vaikuttavien tekijöiden, toimijuuden ja vallankäytön, käsittelyyn ryhmämuotoisessa pariterapiassa. Vallan väärinkäytön tunnistaminen terapiatyössä on välttämätöntä väkivallan ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Myös se, millaista kuvaa väkivallasta tuotetaan ja ylläpidetään, on merkityksellistä niin yksilön auttamisen kuin yhteiskunnallisten asenteiden näkökulmasta. Tutkimus väkivallan tekijöiden vahvasta toimijuudesta sekä väkivallan kohteiden kokemuksista monipariskuntaryhmästä parisuhdeväkivallan hoitomuotona voisivat tuoda keskeistä lisätietoa tulevaisuudessa.