Kotoutujien taloudellisen toimintakyvyn vahvistaminen sosiaalityössä

Abstract

Tutkielman tehtävänä on selvittää, millaiset asiat toisaalta edistävät ja toisaalta estävät kotoutujien taloudellisen toimintakyvyn vahvistamista sosiaalityössä. Kyseessä on laadullinen tutkimus, joka paikantuu taloussosiaalityön orientaatioon. Teoreettisena viitekehyksenä toimii teoria toimintamahdollisuuksista (capability approach) sekä Margaret Sherradenin (2010, 2013) teoria taloudellisesta toimintakyvystä (financial capability). Työn kannalta tärkeitä ovat myös Katri Viitasalon (2019, 2021) tutkimustulokset siitä, miten asiakkaiden taloudellista toimintakykyä voidaan sosiaalityössä vahvistaa. Tutkimuksen aineisto on kerätty helmikuussa 2022 toteutetulla fokusryhmähaastattelulla, johon osallistui pääkaupunkiseudulla sijaitsevan kaupungin palveluksessa olevia, kotouttavan sosiaalityön parissa työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysillä.

Tulosten perusteella voi todeta, että kotouttavassa sosiaalityössä asiakkaiden taloudellisen toimintakyvyn vahvistamista edesauttavat sellaiset asiat kuin avarakatseisuus, kumppanuus, valmentava työote, haastaminen, asianajo sekä toivon vahvistaminen. Estäviä tekijöitä puolestaan ovat moralisoiva kapeakatseisuus, poteroituminen, puolesta tekeminen ja yksin jättäminen. Tarkasteltaessa tuloksia Viita-salon (2019) sosiaalityön ulottuvuuksia vasten, näyttää siltä, että asianajo typistyy yksittäisten asiakkaiden asioiden ajamiseksi. Palvelujärjestelmiin tai yhteiskunnallisiin epäkohtiin vaikuttamista ei tutkimustulosten valossa mielletä kiinteäksi osaksi kotouttavan sosiaalityön kenttää. Tulosten perusteella on perusteltua kysyä, tarkoittaako tämä sitä, että kotouttavassa sosiaalityössä keskitytään liiaksi sopeuttamaan yksilöt vallitseviin olosuhteisiin eikä nähdä sosiaalityön mahdollisuuksia vaikuttaa myös itse olosuhteisiin. Jos näin on, sotii se lakiin (SHL 1301/2014 § 7) kirjattua rakenteellisen sosiaalityön velvoi-tetta samoin kuin kotoutumisen kaksisuuntaisuuden (KotoL 1386/2010 § 3) ideaa vastaan. Tarkempi rakenteellisen sosiaalityön toteutumisen sekä sen mahdollisuuksien ja esteiden tutkimus kotouttavan sosiaalityön työssä olisikin nähdäkseni perusteltua samoin kuin kotoutujien omien näkemysten kartoittaminen sen suhteen, millaiset tekijät heidän näkökulmastaan edistävät tai estävät heidän taloudellista toimintakykyään.