Mielenvikaisuus oikeuden asiakirjoissa ja sanomalehdistössä 1894 - 1904

Abstract

Tässä maisterintutkielmassa keskitytään mielenvikaisuuteen vuosien 1894–1904 välisenä aikana tehdyissä henkirikoksissa. Lähdeaineistoja ovat sekä oikeuden asiakirjat että sanomalehdet. Tutkielman päälähderyhmän muodostavat 35 oikeustapausta, joissa tekijän mielentilaa on tutkittu mielentila-arvioprosessissa. Sanomalehtiaineisto on toissijainen lähdeaineisto ja siihen kuuluu satoja lehtiartikkeleita, joissa otettiin kantaa oikeudessa käsiteltyihin tapauksiin ja tekijöiden mielenvikaisuuteen. Tutkimuksen päätehtävä on selvittää, miten mielentilalausunnot vaikuttivat eri oikeusasteilla annettuihin päätöksiin. Päämetodeja ovat lähiluku ja lähdekritiikki.

Tutkielman rakenne noudattaa pääpiirteissään rikosprosessin etenemiskaavaa. Johdannon jälkeen esitellään 35 oikeustapausta usean asetelman avulla. Sen jälkeen kerrotaan teosta eli rikoksesta ja siitä, kuinka ihmiset siihen reagoivat niin lähipiirissä kuin lehdistössäkin. Neljännessä luvussa keskitytään poliisitutkintaan; siihen, miten henkilö pidätettiin ja kuinka kuulustelut toteutettiin. Seuraavaksi selvitetään alioikeuden istuntoja ja sitä, miten mielenvikaisuus niissä tuli esille. Viimeisenä tarkastellaan ylempiä oikeusasteita eli hovioikeuden ja senaatin päätöksen tekoa ja sitä, millaisen roolin mielenvikaisuus niiden päätöksissä sai. Seitsemäs luku tiivistää työn tulokset ja vastaa johdannossa esitettyihin tutkimuskysymyksiin.

Mielentilalausuntojen vaikutus oikeuden päätöksiin oli kiistaton. Vaikka aikakaudella ei vallinnut yhtenäisiä sääntöjä tai määräyksiä, olivat annetut lausunnot niille asetetun tehtävän tasalla. Lääketieteen ammattilaiset eri laitoksista lausuivat syytetyistä ja heidän mielenvikaisuudestaan, jotta oikeudessa osattiin ottaa asia huomioon tuomiota ja rangaistusta pohdittaessa. Jos lääkäri arvioi tutkittavan olleen ymmärrystä vailla, oikeus yleensä vapautti tämän vastuusta, Miesten kohdalla se tarkoitti useimmiten hoitolaitosta, naiset pääsivät vapaaksi. Täyttä ymmärrystä vailla olleet olivat vaikein ryhmä niin lääkäreille kuin oikeuden edustajillekin. Heille annettiin tuomiot alennetun asteikon mukaan. Tuomiot olivat heidän tapauksissansa lähempänä terveiden kuin ymmärrystä vaille olleiden tuomioita. Terveeksi todetut henkilöt tuomittiin puolestaan normaalin rangaistusasteikon mukaan.