Oppilaiden autonomian ja itseohjautuvuuden kokemusten lisääminen yläkoulun liikunnanopetuksessa : Move! -mittaustulosten käyttö CDG-mallin mukaisessa opetuksessa

Abstract

Tämän Pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lisäsikö CDG-mallin mukainen opetus oppilaiden autonomian ja itseohjautuvuuden kokemuksia liikuntatunneilla ja vapaa-ajalla. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, kuinka mallin mukainen opetus vaikutti oppilaiden motivaatioon ja yhteenkuuluvuuteen liikuntatunneilla ja kuinka oppilaat kokivat opettajan tuen. Tutkimuksessa oli mukana interventio- ja kontrolliryhmät ja tutkimuksessa selvitettiin, erosivatko kokemukset sukupuolten välillä. Tutkimus oli luonteeltaan monimenetelmäinen ja aineisto kerättiin Webropol-kyselylomakkeella kahden eri koulun kahdeksasluokkalaisista oppilaista (n=57). Tutkimuksessa käytettiin kontrolli- ja interventioryhmiä. Interventioryhmän oppilaille suoritettiin kuuden viikon interventiojakso, jonka aikana heille toteutettiin CDG-mallin mukaista opetusta. CDG-mallin toteutuksessa käytettiin oppilaiden Move! -mittaustuloksia. Oppilaat valitsivat mittaustulosten perusteella oman kehitettävän ominaisuuden, jonka perusteella heidät jaettiin ryhmiin. Ryhmissä oppilaat suunnittelivat omaa ominaisuutta kehittävän ohjelman. Kontrolliryhmän oppilaille suoritettiin niin sanottua perinteisempää liikunnanopetusta. Määrällinen aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 26 –ohjelmaa käyttämällä. Laadullisen aineiston avoimet kysymykset analysoitiin sisällönanalyysin avulla luokittelemalla vastaukset ala- ja yläluokkiin sekä pääluokkaan. Laadullisesta aineistosta etsittiin sekä samankaltaisuuksia, että erilaisuuksia. Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että oppilaslähtöisen opetusmenetelmän mukaisella liikunnanopetuksella pystytään tukemaan oppilaiden itseohjautuvuutta ja sisäistä motivaatiota mahdollistamalla oppilaille autonomian, koetun pätevyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta Decin ja Ryanin (1985) itseohjautuvuusteorian mukaisesti. Opetusmenetelmän hyödyt näkyivät oppilaiden lisääntyneenä vapaa-ajan liikkumisena.

The purpose of this study was to explore if CDG -model teaching increased students´ experiences of autonomy and self-determination in physical education and leisure. Additionally, the aim was to explore how the model-based teaching affected students´ motivation and cohesion in physical education lessons, how the students experienced teacher´s support. The study involved intervention and control groups and the study examined whether experiences differed between the sexes. The study method was multidisciplinary, and the data were collected the data were collected from eight-graders in two different schools (n = 57) by using a Webropol questionnaire. Control and intervention groups were used in the study. For the intervention group students, the CDG model based teaching was used together with the students’ Move! -measurement results during a six-week period. Based on the measurement results, the students selected a physical feature of their own to be developed. Based on the students´ selection they were divided into groups, where they designed a program to develop that specific physical feature. The students in the control group were given a so-called more traditional physical education. Quantitative data were analyzed by using IBM SPSS Statistics 26. The open-ended questions of the qualitative material were analyzed by means of content analysis and classifying the answers into subcategories, upper, and main categories. Both similarities and differences were examined in the qualitative responses. Based on the research results, it can be concluded that physical education according to the pupil oriented teaching method CDG -model is able to support students' self-determination and internal motivation by enabling the students to feel autonomy, perceived competence, and social cohesion according to Deci´s and Ryan's theory of self-determination. The benefits of the teaching method were evident in the increased leisure movement of pupils.