| dc.description.abstract | Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko V-aaltotekniikkaa, joka mittaa supraspinaalisen aktiivisuuden määrää tahdonalaisen lihasaktiivisuuden aikana, hyödyntää neuraalisten vasteiden mittaamisessa dynaamisen tasapainohäiriön aikana. Ensisijaisesti tutkimuksella haluttiin selvittää V-aaltotekniikan luotettavuutta kahden mittauskerran välillä. Lisäksi haluttiin ottaa selvää, voidaanko dynaamisen tasapainohäiriön aikana V-aaltotekniikalla havaita milloin neuraalinen ohjaus siirtyy spinaaliselta tasolta enemmän supraspinaaliseksi, tahdonalaiseksi motoriseksi kontrolliksi. Tutkimukseen rekrytoitiin yhteensä 18 koehenkilöä (9 naista ja 9 miestä) ikähaarukassa 30–45 vuotta. Tutkimus koostui kahdesta erillisestä mittauskerrasta, joiden aikana koehenkilöiltä mitattiin EMG-lihasaktiivisuutta sekä H-refleksiä ja V-aaltoa soleus-lihaksesta. Koehenkilöt suorittivat lyhyen alkuverryttelyn jälkeen maksimaalisen isometrisen plantaarifleksion, jonka aikana mitattiin maksimaalinen voima (MVC), voimantuottonopeus (RFD) sekä V-aalto (V/Mmax). Dynaamisissa tasapainotesteissä koehenkilöille tuotettiin 16 häiriön anterior-posterior-suuntaisia, randomisoituja sarjoja yhteensä 9 kappaletta Jyväskylän yliopiston kehittämällä moottoroidulla tasapainoalustalla. Sekä H-refleksiä että V-aaltoa mitattiin neljällä eri aikaviiveellä nilkan liikkeen alusta: 40, 70, 100 ja 130 ms. Lisäksi yksi sarja mitattiin ilman stimulaatiota, jonka avulla kerättiin raaka-EMG-dataa.
Kahden erillisen mittauskerran muuttujien välinen riippuvuus (ICC) osoitti vahvaa toistettavuutta V-aallon osalta viiveillä 70 (0.869, p<0.001), 100 (0.885, p<0.001) ja 130 (0.912, p<0.001) ja viiveellä 40 saatiin hyvä korrelaatio (0.774, p=0.003). H-refleksin toistettavuus osoitti viiveellä 40 keskinkertaista (0.632, p=0.031), viiveellä 70 erinomaista (0.855, p<0.001), viiveellä 100 keskinkertaista (0.581, p=n.s.) ja viiveellä 130 hyvää (0.728, p=0.008) muuttujien välistä riippuvuutta. Koehenkilöitä keskiarvollisesti tarkasteltaessa H-refleksi oli 40 ms kohdalla tilastollisesti merkitsevästi matalampi (p<0.01) verrattuna 70, 100 ja 130 ms viiveisiin. Myös V-aalto oli vain viiveen 40 kohdalla matalampi (p<0.001) verrattuna viiveisiin 70, 100 ja 130 ms. Sekä H-refleksissä että V-aallossa ei siis havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa viiveiden 70, 100 ja 130 ms välillä, poikkeuksena H-refleksin tilastollisesti merkitsevä (p<0.05) lievä lasku viiveiden 100 ja 130 välillä. Isometrisen plantaarifleksion aikana mitatut V/Mmax, MVC ja RFD korreloivat vahvasti kahden eri mittauskerran välillä ICC- ja p-arvojen ollessa (0.712, p=0.013), (0.974, p<0.001) ja (0.833, p<0.001), tässä järjestyksessä. Tämä tutkimus osoitti, että V-aaltotekniikan toistettavuus kahden erillisen mittauspäivän välillä dynaamisten tasapainotestien aikana on erinomainen ja että menetelmällä voidaan havaita milloin motorinen kontrolli siirtyy spinaaliselta tasolta enemmän supraspinaaliseksi aktiivisuudeksi tasapainohäiriön eri vaiheissa, vaikkakin kortikaalisen tai subkortikaalisen aktiivisuuden osuutta motoriseen kontrolliin ei V-aaltotekniikalla ole mahdollista selvittää. Menetelmää on tämän tutkimuksen tulosten perusteella jatkossa mahdollista hyödyntää supraspinaalisen aktivaation määrän arvioinnissa dynaamisen tasapainohäiriön aikana. | fi |
