Hoffmannin refleksin ja transkraniaalisen magneettistimulaation toistettavuus dynaamisen tasapainohäiriön aikana

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sähköstimulaatiomenetelmän (Hoffmann-refleksi; H-refleksi) ja transkraniaalisen magneettistimulaatio (TMS) -menetelmän toistettavuus kahden eri mittauskerran välillä ulkoisesti tuotetun dynaamisen eteen-taaksepäin suuntautuneen tasapainohäiriön aikana. Lisäksi haluttiin selvittää selkäydinrefleksien ja tahdonalaisten motoristen ohjausten käyttäytymistä tasapainokontrollissa. Tutkimukseen rekrytoitiin yhteensä 9 koehenkilöä (6 naista ja 3 miestä) joiden ikähaarukka oli 20–40 vuotta. Tutkimus koostui kahdesta mittauskerrasta. Mittauskertojen aikana tehtiin staattinen ja dynaaminen tasapainotesti voimalevyllä, joista kerättiin EMG-raakadataa. Lisäksi tutkittiin erikseen dynaamisen tasapainotestin aikaista EMG-aktiivisuutta, MEP-vasteita TMS:n sekä H-refleksiä sähköstimulaation avulla. TMS kelan kiinnityksessä käytettiin apuna uimalakkia millä saatiin kela kiinnitettyä ja stabiloitua päälaelle. Dynaamisissa tasapainotesteissä tuotettiin 16–22 eteen- ja taaksepäin suuntautunutta häiriötä satunnaisessa järjestyksessä 3:lla eri stimulointiviiveellä. Stimulointiviiveinä käytettiin yksilöityjä laskennallisia viiveitä 0 ms, MLR (~55ms) ja MLR+120ms (~175ms) viiveitä. Stimulaatiot annettiin näillä viiveillä tasapainohäiriön alusta. Kahden mittauskerran välinen toistettavuus (ICC) osoitti eteen suuntaan H-refleksin osalta olevan (ICC) erinomainen 0-viiveellä (ICC>0,81), hyvä (ICC=0,61–0,81) MLR-viiveellä ja keskinkertainen (ICC=0,41–0,60) MLR+120-viiveellä. Taakse suuntaan H-refleksin korrelaatiot osoittivat erinomaista (ICC>0,81) 0- ja MLR+120-viiveillä sekä hyvää (ICC=0,61– 0,81) MLR-viiveellä. MEP-vasteiden toistettavuus eteen suuntaan oli erinomainen (ICC>0,81) 0-viivellä ja hyvä (ICC=0,61–0,81) MLR+120-viiveellä. Taakse suuntaan MEP-vasteiden toistettavuus osoitti hyvää (ICC=0,61–0,8) 0- ja MLR+120-viiveellä ja erinomaista (ICC>0,81) MLR-viiveellä. H-refleksien osalta viiveiden välisissä vertailuissa häiriöissä eteen 0- ja MLRviiveiden sekä 0- ja MLR+120ms -viiveiden välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero (p<0.001). H-refleksimittauksissa häiriössä taakse 0 ja MLR-viiveiden välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero (p=0.004). MEP häiriössä taakse 0 ja MLR-viiveiden (p=0,001) ja 0- ja MLR+120ms -viiveiden (p<0,001) välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero. Tulokset osoittavat mittausten hyvää tai erinomaista luotettavuutta H-reflekseillä ja MEP:lla taakse suuntaan. Mittausten luotettavuus eteen suuntaan osoittaa H-reflekseillä 0-viiveellä erinomaista, MLR-viiveellä hyvää ja MLR+120-viiveellä keskinkertaista. MEP:n osalta eteen suuntaan havaittiin erinomaista luotettavuutta 0-viiveellä ja hyvää MLR+120-viiveellä. Näiden tulosten perusteella H-refleksi- ja TMS-mittaustapoja voidaan hyödyntää tutkimuskäytössä spinaalisen ja supraspinaalisen aktiivisuuden mittaamisessa dynaamisessa tasapainohäiriössä.