Syöpäsairaiden kanssa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia myötätuntouupumuksen altistavista ja suojaavista tekijöistä

Abstract

Tässä väljästi kuvailevaa kirjallisuuskatsausta mukailevassa tutkielmassa keskeisenä tavoitteena on selvittää syöpä-sairaiden kanssa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia myötätuntouupumuksen altistavista ja suojaavista tekijöistä. Myötätuntouupumus on yksi sosiaalityöntekijöiden työn vaaroista ja vaikuttaa vahvasti sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin. Suomalaisten sosiaalityöntekijöiden on nähty olevan pohjoismaalaisista sosiaalityöntekijöistä eniten työssään kuormittuneita. Suomalaisten sosiaalityöntekijöiden työn kuormitustekijöinä on nähty työn vaativuus, liian vähäiset resurssit ja organisaatiolliset ongelmat. Liialliset kuormitustekijät altistavat sosiaalityöntekijää niin työuupumukselle kuin myötätuntouupumukselle. Myötätuntouupumuksella tarkoitetaan auttamistyössä syntyvää uupumista. Myötätuntouupumisen nähdään olevan seurausta toistuvasta kärsimyksen kuuntelemisesta. Myötätuntouupumus voi näyttäytyä syvänä fyysisenä ja emotionaalisena uupumuksena. Auttamistyön lisäksi olennaista myötätuntouupumuksessa on yksilön henkilökohtaiset ominaisuudet ja taustatekijät sekä ympäristölliset tekijät, jotka voivat niin altistaa, kuin suojata auttajaa myötätuntouupumukselta. Tutkin syöpäsairaiden kanssa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden myötätuntouupumusta, sillä työhön liittyy vahvasti kärsimyksien ja kuoleman kohtaaminen, jotka nähdään Figleyn ja Ludickin sietokykymallissa myötätuntouupumuksen altistavina tekijöinä. Terveyssosiaalityö on alisteinen isäntäorganisaatiolle ja terveyssosiaalityön nähdään edelleen hakevan paikkaansa terveydenhuollon organisaatiossa. Organisaatiolliset haasteet, sekä esimerkiksi tietämättömyys sosiaalityöntekijöiden työnkuvasta, että arvostuksen puute voivat lisätä terveyssosiaalityöntekijän riskiä myötätuntouupua.

Teoreettisena viitekehyksenä käytän Figleyn ja Ludick sietokykymallia. Tässä sietokykymallissa on kaksitoista muuttujaa, jotka voivat niin altistaa kuin suojata sosiaalityöntekijää myötätuntouupumukselta. Aineistoni perusteella sosiaalityöntekijöiden myötätuntouupumuksen altistavina tekijöinä koettiin emotionaalisesti haastava työ sekä organisaatiolliset ja ammatilliset haasteet. Emotionaalisesti raskaana sosiaalityöntekijät kokivat kärsimyksen näkemisen, kuoleman kohtaamisen ja kiintymyssuhteiden välttämisen asiakassuhteissa. Nämä aiheuttivat sosiaali-työntekijöissä avuttomuuden ja toivottomuuden tunteita. Organisaatiollisina ja ammatillisina haasteina sosiaalityöntekijät kokivat riittämättömät resurssit sekä kunnioituksen ja arvostuksen puutteet. Myötätuntouupumuksen suojaavina keinoina sosiaalityöntekijät käyttivät selviytymisstrategioita. Selviytymisstrategioina toimi itsehoidolliset käytännöt, tyytyväisyys työhön, ammatillinen etäisyys ja sosiaalinen tuki. Sosiaalityöntekijät kokivat auttamistyön niin myötätuntouupumuksen altistavana kuin suojaavana tekijänä. Olennaisena auttamistyön kokemuksessa näyttäytyy sosiaalityöntekijän henkilökohtaiset suojautumismenetelmät sekä ympäristölliset tekijät, kuten esi-merkiksi organisaation ja kollegoiden tuki.