Korkeakouluopettajien ohjaaja-opiskelijasuhteet ja vuorovaikutusosaaminen : kontekstina reaaliaikainen verkko-opetus

Abstract

Tämän tutkielman ensimmäisenä tavoitteena oli tarkastella korkeakouluopettajien käsityksiä ja kokemuksia teknologiavälitteisistä ohjaaja-opiskelijasuhteista, ja toisena tavoitteena kuvata korkeakouluopettajien käsityksiä ja kokemuksia korkeakouluopettajan työn edellyttämästä teknologiavälitteisestä vuorovaikutusosaamisesta. Teknologiavälitteisyydellä viitataan tutkielman kontekstina toimivaan reaaliaikaiseen verkko-opetukseen. Reaaliaikaiseksi katsottiin opetus, joka järjestettiin sen kaltaisilla verkkoalustoilla kuten videoneuvottelualustat Teams, Zoom tai Skype. Tämän laadullisen tutkielman aineisto kerättiin teemahaastattelemalla kuutta korkeakouluopettajaa, joilla oli kokemusta reaaliaikaisesta verkko-opettamisesta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti teemoittelun keinoin. Tutkielman tulosten mukaan korkeakouluopettajilla on keskenään erilaisia teknologiavälitteisiä vuorovaikutussuhteita. Tutkielman tulosten mukaan korkeakouluopettajilla on keskenään erilaisia teknologiavälitteisiä vuorovaikutussuhteita. Opetuksen ollessa reaaliaikaista verkko-opetusta ohjaaja-opiskelijasuhteeseen voi korkeakouluopettajan näkökulmasta liittyä vähäisempi läheisyyden kokemus, ja lisäksi haasteita voi olla helposti lähestyttävyyden ja tasa-arvoisen vuorovaikutuksen luomisessa. Korkeakouluopettajien teknologiavälitteistä vuorovaikutusosaamista voidaan jäsentää yleensä kasvokkaisen vuorovaikutusosaamisen jäsentämiseen käytettyjen vuorovaikutusosaamisen ulottuvuuksien kautta, joita ovat kognitiviinen ja metakognitiivinen, behavioraalinen, affektiivinen ja eettinen ulottuvuus. Reaaliaikaisen verkko-opetuksen kontekstissa korkeakouluopettajat kokevat tarvitsevansa erityisesti kognitiiviseen ja metakognitiiviseen ulottuvuuteen liittyviä kykyjä, joita ovat esimerkiksi vuorovaikutuksen ennakointi, suunnittelu ja organisointi. Korkeakouluopettajat kuvailivat vuorovaikutusosaamisen lisäksi tarvitsevansa myös aiempaa enemmän viestintäosaamista siirryttyään opettamaan reaaliaikaisen verkko-opetuksen kontekstissa. Tutkielman tulosten perusteella ohjaaja-opiskelijasuhteiden tutkimusta voisi jatkossa suunnata siihen, kuinka teknologiavälitteinen konteksti näkyy opiskeluun liittyvien tavoitteiden saavuttamisessa. Tutkielman tuloksia voidaan myös hyödyntää kun pohditaan korkeakouluopettajien osaamisen kehittämistä. Lisätutkimus tutkielman aiheista on näiden tulosten perusteella hyödyllistä.