Good Patriot : The Concept of Citizenship in the Russian State Programs of Patriotic Education in the years 2001–2020

Abstract

2000-luvulla Venäjän poliittista kenttää on luonnehtinut valtiojohtoinen patrioottinen toimintaideologia, jonka keskeisenä ajatuksena on ollut tehdä Venäjästä jälleen suurvalta. Ideologian konkreettinen ilmenemismuoto ovat ohjelmat, joissa hahmoteltu koulutusjärjestelmä pyrkii kouluttamaan kansalaiset uudelleen patriootteina ja vieraannuttamaan heidät 1990-luvun demokratian periaatteista. Jotta ohjelmissa esitetyt politiikkatoimet nähtäisiin legitiimeinä, kansalaiset täytyy saada kannattamaan niissä ehdotettua patrioottista kasvatusta. Tähän pyritään määrittelemällä kansalaisuus valtion ja yksilön välisenä suhteena uudelleen.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan tämän uudelleenmäärittelyn ilmentymistä patrioottisten ohjelmien kansalaisuusdiskursseissa. Tutkimusaineisto koostuu neljästä Venäjän kansalaisten patrioottisen kasvatuksen valtiollisesta ohjelmasta sekä kahdesta teoretisoivasta konseptiasiakirjasta. Diskursseja analysoidaan kriittisen diskurssianalyysin keinoin hyödyntäen Michel Foucault'n metodologiaa, ja saatuja tuloksia arvioidaan suhteessa kansalaisuusteorioihin ja venäläisen patriotismin ja nationalismin historialliseen kontekstiin. Keskeisiä analyysityökaluja ovat subjektivoinnin ja objektivoinnin käsitteet.

Analyysissä löytyneistä kansalaisuusdiskursseista ensimmäinen legitimoi patrioottisen kasvattamisen kyseenalaistamalla demokraattisen järjestelmän ja markkinatalouden toimivuuden viittaamalla vallitsevaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Sen johdosta kansalaiset määritellään patrioottisen kasvatuksen kohteeksi. Toinen diskurssi kuvaa yhtenäistä valtionpolitiikkaa, jossa eri hallinnon tasot ja yhteiskunnalliset instituutiot sitoutetaan ohjelmien edistämiseen yksilöiden saavuttamiseksi paikallistasolla. Kolmas diskurssi kuvaa patrioottisen kansalaisuuden moraalista sisältöä.

Tutkimusaineiston diskursseissa rakentuva kansalaisuus muistuttaa republikaanista kansalaisuuskäsitystä, jonka keskeisiä piirteitä on kansalaisten velvollisuudet valtiota kohtaan. Kansalaisiin suhtaudutaan alamaisina ja heitä puhutellaan 1800-luvulta juontuvan hierarkkisen käytännön mukaisesti. Kansallisvaltion relevanttiutta ylimpänä kansalaisten etuja vartioivana tahona korostetaan samalla kun globalisaatioon ja ylikansallisiin yhteisöihin suhtaudutaan vihamielisesti.

On the 21st century, the Russian political field has been characterized by a state-led patriotic ideology of action the central aim of which is to restore the great power status of Russia. A concrete indication of the ideology are Programs that outline an education system that aims to re-educate citizens as patriots and alienate them from the democratic principles of the 1990s. In order to make the policy measures of the Programs to look legitimate, patriotic education must be supported by citizens. For this purpose, citizenship as a relation between an individual and a state is redefined.

This thesis examines how this redefinition appears in the citizenship discourses of the Programs. The research material consists of four State Programs of patriotic education of Russian citizens and two more theoretical Concept documents. The discourses are analyzed by using a method called critical discourse analysis that is based on Michel Foucault’s methodology. The results are compared to the citizenship theories presented in this thesis and examined in relation to the historical context of Russian patriotism and nationalism. Central analytical tools are concepts of subjectivation and objectivation.

The first of the three citizenship discourses found in the analysis legitimizes patriotic education by questioning democratic system and liberal market economy by referring to the prevailing societal situation. Due this questioning, citizens are defined as objects of patriotic education. The second discourse describes a single state policy in which different levels of administration and societal institutions are bound to the promotion of the Programs in order to achieve individuals at the local level. The third discourse describes the moral content of patriotic citizenship.

The citizenship constructed in the discourses of the research material resembles republican model of citizenship in which citizens’ obligations towards the state are one of the central features. Citizens are treated as subjects of the state and they are address according to a hierarchical discursive practice that originates in the 19th century. The relevance of nation-state as the highest guardian of its citizens is emphasized, while the relation to globalism and supranatural communities appears antagonistic.