Nuoruusiän kestävyyskunnon yhteys keskivartalolihavuutta mittaaviin muuttujiin aikuisiällä

Abstract

Nuorten kestävyyskunto on ollut laskussa jo pitkään. Matala kestävyyskunto on terveysriski, ja nuoruusiän kestävyyskunnolla on todettu olevan myös kauaskantoisia vaikutuksia terveyteen. Samaan aikaan nuorten kestävyyskunnon laskun kanssa myös lihavuus on yleistynyt viimeisten vuosikymmenten aikana niin Suomessa kuin myös koko maailmassa. Lihavuutta voidaan arvioida useilla eri menetelmillä, mutta etenkin keskivartalolihavuuden tiedetään olevan erityinen uhka terveydelle aiheuttaen muun muassa sydän- ja verisuonisairauksien sekä tyypin 2 diabeteksen riskiä. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, onko nuoruusiän kestävyyskunnolla yhteyttä keskivartalolihavuuteen tai sitä mittaaviin muuttujiin aikuisiällä. Keskivartalolihavuuden mittareina käytettiin kahta antropometristä menetelmää, vyötärönympärystä sekä vyötärö-lantiosuhdetta.

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku toteutettiin 19.–20.10.2021 Medline Ovid- ja CINAHL-tietokantoja käyttäen. Valituilla hakusanoilla löytyi yhteensä 664 tulosta. Näistä viisi (n=5) tutkimusta valikoitui lopulliseen katsaukseen. Sisäänottokriteerit tutkimuksille olivat noin 11–17 vuoden ikä lähtötilanteessa, tiedot nuoruusaikana mitatusta kestävyyskunnosta, vähintään 10 vuoden mittainen seuranta nuoruudesta aikuisuuteen sekä aikuisuudessa mitattu vyötärönympärys tai vyötärö-lantiosuhde kuvaamaan aikuisiän keskivartalolihavuutta.

Katsaukseen valikoituneiden tutkimusten tulokset poikkesivat toisistaan keskivartalolihavuutta mittaavien muuttujien välillä. Muuttujien sisäiset tulokset eivät eronneet toisistaan. Kolmessa tutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys nuoruusiän kestävyyskunnon sekä aikuisiän vyötärönympäryksen välillä. Tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei havaittu tutkimuksissa (n=3), joissa keskivartalolihavuutta arvioitiin vyötärö-lantiosuhteen avulla. Näin ollen yksiselitteistä vastausta katsauksen tutkimuskysymykseen ei saatu.

Katsauksen ristiriitaisia tuloksia voidaan selittää usealla eri tekijällä. Vyötärö-lantiosuhteen soveltuvuudesta keskivartalolihavuuden mittariksi on käyty keskustelua. Vyötärö-lantiosuhde on vyötärönympärystä vaikeammin tulkittavissa sekä alttiimpi mittavirheille. Lisäksi sen on todettu korreloivan vyötärönympärystä heikommin terveyshaittoja aiheuttavan viskeraalisen rasvan kanssa. Keskivartalolihavuuden muuttujien eroavaisuuksien lisäksi myös nuoruusiän kestävyyskunnon mittauskäytännöt olivat toisistaan poikkeavia eri tutkimuksissa, mikä voi osaltaan vaikuttaa tutkimusten keskinäiseen vertailtavuuteen. Tulevaisuudessa aihetta tulee tutkia lisää yhtenäisiä mittauskäytäntöjä hyödyntäen.